Historiamme 1990-luku

Yliopistokampukselle

Vaasan korkeakoulusta tuli Vaasan yliopisto ja samalla siirryttiin teidekuntapohjaiseen hallintoon. Kasvava yliopisto oli levittäytynyt ympäri kaupunkia ja pääse vihdoinkin muutamaan omalle kampukselle. Yhteistyö muiden Vaasalaisten korkeakoulujen kanssa syvenee. 3000 opiskelijan raja ylittyy vuosikymmen puolivälissä.

Vihdoinkin yliopistoksi

Opetusministeriön tavoite muuttaa viimeiset usean tieteenalan korkeakoulut yliopistoiksi konkretisoitui kesäkuussa 1990 Vaasan yliopistoa koskevana lakiesityksenä. Kaksikielisyys nostettiin kuitenkin hallituksessa ja eduskunnassa vahvasti esiin ja Vaasan korkeakouluyksiköiden yhteistyön laajentamista haluttiin selvittää.  Asetettu työryhmä myönsi yhdistymisen tuomat edut, mutta kaksikielisen yliopiston perustamista pidettiin liian ongelmallisena. Lakiesitys hyväksyttiin värikkäiden vaiheiden jälkeen joulukuussa 1990. Päätökseen sisältyi eduskunnan sivistysvaliokunnan lisäämä ponsi, jonka mukaan Vaasassa toimivien korkeakouluyksiköiden yhteistyötä tulee kehittää kohti kaksikielistä Vaasan yliopistoa.

Vaasan korkeakoulun nimi muuttui vuoden 1991 alussa Vaasan yliopistoksi ja tiedekuntapohjaiseen hallintoon siirryttiin vuoden 1992 alussa. Vuonna 1991 solmittiin myös kahdenväliset yhteistyösopimukset Åbo Akademin ja Svenska handelshögskolanin kanssa: näin pyrittiin lisäämään opiskelijoiden valinnanmahdollisuuksia suorittaa opintoja haluamassaan korkeakoulussa. Vuosikymmenen aikana Vaasan yliopistoa pyrittiin kehittämään laaja-alaisesti ja monitieteisesti talouteen, hallintoon ja kulttuuriin suuntautuen. Tieteenalojen laajentamisen ja monipuolistamisen ohella tärkeänä lähtökohtana pidettiin myös vahvaa suuntautumista pohjoismaiseen yhteistyöhön.

Nimikyltti vaihtuu. Rehtori Ilkka Virtanen oikealla, ylivirastomestari Tapio Silvennoinen pitää tikapuita

Nimikyltti vaihtuu. Rehtori Ilkka Virtanen oikealla, ylivirastomestari Tapio Silvennoinen pitää tikapuita

Omalle kampukselle

Vaasan yliopisto toimi vuonna 1992 jo 12 eri paikassa ympäri Vaasaa. Laajojen suunnittelu- ja valmistelutöiden jälkeen Palosaaren kampusalueen ensimmäisen vaiheen rakentaminen käynnistyi lopulta jouluviikolla 1992. Arkkitehtien tavoitteena oli yhdistää vanhaa ja uutta rakennuskantaa ja luoda näin kaupunkikuvassa selvästi erottuva akateeminen miljöö. Päärakennus Tervahovi ja hallintorakennus Luotsi vihittiin käyttöön helmikuussa 1995. Yliopiston pääsisäänkäynti eli Marmoriportti rakennettiin italialaisesta Carrara-marmorista ja kaksiosainen ympäristötaideteos Sopimus kultamaalatusta teräksestä.

Osa laitoksista ja tiedekunnista sijoittui vuosikymmenen kuluessa vanhaan puuvillatehtaaseen eli Fabriikkiin, jonne rakennettiin neljässä eri vaiheessa uudet tilat. Rakennushistoriallisesti arvokkaaseen entiseen kutomosaliin ja siihen liittyvään puuvillan puhdistamoon korjattiin puolestaan tilat Vaasan yliopiston, Vaasan ammattikorkeakoulun ja Svenska Yrkeshögskolanin yhteiselle koulutus- ja tutkimuslaboratoriolle.  Korjaustyöt tehtiin tehdasmiljöön henkeä kunnioittaen ja arvokas sahalaitainen lasikatto säilyttäen. Technobothniaksi nimetty laboratorio aloitti toimintansa vuoden 1997 alussa. Seuraavana vuonna Vaasan yliopisto ja ruotsinkieliset korkeakouluyksiköt pääsivät sopimukseen yhteisestä kirjastohankkeesta ja kampusalueen toisen vaiheen rakennussuunnittelu pääsi alkamaan.

Vaasan läänin maaherra Tom Westergård muuraamassa peruskiveä keväällä 1993

Vaasan läänin maaherra Tom Westergård muuraamassa peruskiveä keväällä 1993

Opiskelijamäärä kasvaa

Vaasan yliopiston opiskelijamääriltään suurimmat oppiaineet olivat vuonna 1993 laskentatoimi, markkinointi, hallinto ja organisaatio, julkishallinto sekä ruotsi, saksa ja suomi. Yliopisto kasvoi vuosikymmenen aikana nopeasti: esimerkiksi yhteiskuntatieteellinen ja humanistinen koulutusala monipuolistuivat uusilla oppiaineilla. Myös opiskelijamäärä kasvoi edelleen ja 1990-luvun puolivälissä ylitettiin jo 3 000 opiskelijan raja. Vuosikymmenen lopussa opiskelijoita oli lähes 4 000, joista jatko-opiskelijoita oli runsas kymmenes. Yliopiston laajeneminen tarkoitti kauppatieteilijöiden suhteellisen osuuden vähenemistä ja muiden tieteenalojen merkityksen kasvua.

Ensimmäiset tietotekniikan ja tuotantotalouden diplomi-insinööriopiskelijat otettiin Vaasaan syksyllä 1990, kun kauan toivottu teknistieteellinen koulutus alkoi yhteistyössä Teknillisen korkeakoulun kanssa. Tieteenalan vakiintuminen ja yhteistyö teollisuuden kanssa sai lisäpotkua vuosikymmenen lopulla käynnistyneistä tietoteollisuuden lisäkoulutusohjelmista. Alemman tutkinnon tieto-, automaatio- tai sähkötekniikassa tai teollisuusekonomikoulutuksessa suorittaneet opiskelivat muuntokoulutuksen kautta diplomi-insinöörin tutkinnon.  Koulutus toteutettiin yhteistyössä Teknillisen korkeakoulun kanssa, mutta opinnot voitiin suorittaa kokonaan Vaasassa.

Opiskelijoita uudenkarhealla kampuksella vuonna 1996

Opiskelijoita uudenkarhealla kampuksella vuonna 1996

Tutkimus löytää paikkansa

Vaasan yliopiston valtakunnallisesti ja kansainvälisesti tunnetut kärkihankkeet alkoivat vuosikymmenen aikana erottua. Kauppatieteissä vahvuusaloiksi luettiin yrityksen rahoitus ja rahoitusmarkkinat, alueellinen yrittäjyystutkimus sekä kuluttajakäyttäytymisen ja yritysten kansainvälistymiskäyttäytymiseen liittyvä tutkimus. Humanistisella alalla panostettiin monikielisyyteen ja ammattikieliin sekä kulttuurien väliseen viestintään, yhteiskuntatieteissä korostui julkishallinnon vertaileva organisaatiotutkimus. Vaasan yliopistossa hyväksyttiin 1990-luvulla yhteensä 50 väitöskirjaa: eri oppiaineista tuotteliaimpia olivat laskentatoimi, julkishallinto, ruotsin kieli sekä hallinto ja organisaatiot.

Vaasan yliopiston avoimessa yliopistossa vuonna 1992 käynnistynyt Sanomalehtiyliopisto perustui luentojen julkaisemiseen sanomalehdessä, jolloin kuka tahansa saattoi aloittaa opiskelun. Avoimen yliopiston tarjonta täydentyi myös ikäihmisten yliopistolla: eri teemoihin keskittyneet yleisöluennot alkoivat vuonna 1996. Vaasan yliopiston maakunnallinen näkyvyys parani vuonna 1998, kun Seinäjoelle perustettiin Vaasan yliopiston oma toimipiste. Pyrkimyksenä oli toteuttaa Etelä-Pohjanmaan tarpeisiin vastaavia tutkimus- ja kehittämishankkeita etenkin yliopiston omilla osaamisalueilla yrittäjyydessä ja liiketaloustieteissä.

Avoimen yliopiston Helena Kuivalainen, Sonja Hakala, Auli Kinnunen, Raili Uusitupa ja Marita Katajamäki

Avoimen yliopiston Helena Kuivalainen, Sonja Hakala, Auli Kinnunen, Raili Uusitupa ja Marita Katajamäki

Opiskelijoita ympäri maailmaa

Vaasan yliopiston tavoitteena oli 1990-luvulla palvella sekä omaa lähiympäristöään että koko maata. Pienessä yliopistossa panostettiin laadukkaaseen ja tehokkaaseen koulutukseen sekä yksilölliseen opetukseen. Uusista opiskelijoista tavallisesti noin puolet oli kotoisin Vaasan läänistä. Koulutusalojen väliset erot olivat kuitenkin suuret, sillä yhä useampi kauppatieteiden opiskelija tuli Vaasaan Etelä-Suomesta. Yliopiston kansainvälistyminen konkretisoitui, kun ulkomaalaisia tutkinto-opiskelijoita alettiin vuodesta 1991 lähtien ottaa yliopistoon järjestelmällisen haun kautta.

Ulkomaalaisia opiskelijoita tuli lähinnä Itä-Euroopasta, Aasiasta ja Afrikasta, mutta vuosikymmenen jälkipuoliskollakin heitä oli vasta nelisenkymmentä. Myös vaihto-opiskelijoiden määrät olivat vielä vaatimattomia: kun Vaasan yliopistosta lähti vuosittain vaihtoon 60–80 opiskelijaa, saapui Vaasaan ulkomaalaisia puolet vähemmän. Opetuksen suomenkielisyys haittasi kansainvälistymistä edelleen selvästi, mutta määrätietoisella työllä tilanne korjaantui vuosikymmenen aikana. Yhteistyötä vaihto-opiskelijoiden määrän lisäämiseksi tehtiin etenkin Uumajan yliopiston kanssa.

Rehtori Matti Jakobsson vastaanottamassa uusia opiskelijoita

Rehtori Matti Jakobsson vastaanottamassa uusia opiskelijoita