Paljon melua tuulivoimalasta?

Tuulivoiman meluvaikutukset ovat herättäneet paljon keskustelua. Vaasan yliopiston uuden tutkimuksen tulokset kertovat, että pelkästä tuulivoimaloiden melutasosta ei löydy selittävää tekijää äänen koetulle häiritsevyydelle. Sen sijaan esimerkiksi pelko tuulivoimalan mahdollisista terveysvaikutuksista ennustaa häiritsevyyttä.

Vaasan yliopiston johtamassa WindSoMe-tutkimuksessa mallinnettiin ja mitattiin tuulivoimaloiden äänen muodostumista ja leviämistä suomalaisissa ilmasto-olosuhteissa. Lisäksi tutkittiin tuulivoimaloiden lähellä asuvien ihmisten kokemuksia ja käsityksiä tuulivoimamelusta. Tutkimustulokset on julkaistu vuonna 2020 Vaasan yliopiston raportteja -sarjassa: Tuulivoiman melu ja sen vaikutukset 

–  Tavoitteenamme oli selvittää tuulivoiman tuottaman äänen luonne, mikä äänessä oikein häiritsee ja missä sääolosuhteissa häiritsevä ääni esiintyy, kertoo apulaisprofessori Petri Välisuo.

Tuulivoimalan ääniä mitattiin ja mallinnettiin Kirkkokallion tuulivoima-alueella Honkajoella ja Vähänkyrön Torkkolan tuulivoima-alueella. Lisäksi äänimittauksia tehtiin myös Santavuoren tuulivoima-alueella Kurikassa.

Tutkimushankkeessa kehitettiin pitkäaikaismittauksiin soveltuvia automaattisia mittausasemia ja mittausten analysointimenetelmiä. Sääolosuhteet mitattiin ja mallinnettiin samanaikaisesti äänimittauksen kanssa.

Suomalaisista sääolosuhteista löytyi erikoispiirre, joka voi vaikuttaa tuulivoimalan äänen kuulumiseen.

– Suomessa voi esiintyä talvella inversiotilanne, kun maan pinta on kylmä, mutta ilma on lämmin. Tuolloin ilmavirtaukset eivät nouse normaalisti ylös, vaan pysähtyvät. Lähellä maan pintaa ei tuule, sen sijaan ylempänä tuulee kovaa. Tällaisella säällä tuulivoimaloiden melu voi kuulua paremmin, kun se ei huku normaaliin tuulen huminaan.

Henkilökohtaiset näkemykset selittivät häiritsevyyttä

Asukkaiden mielipiteitä tuulivoimalan äänestä ja sen häiritsevyydestä selvitettiin sekä kyselytutkimuksilla, että reaaliaikaisella palautejärjestelmällä.

– Pelkkä melutaso ei selittänyt koettua häiritsevyyttä.  Kirkkokalliosta kahden kilometrin etäisyydellä asuvat henkilöt eivät edes oikeastaan ikinä kuulleet tuulivoimalan ääntä, kun taas Santavuoressa erään asukkaan mukaan ”ei pystynyt edes asumaan”, kun tuli kaikenlaisia oireita.  Mittausten perusteella äänen tasossa ei havaittu tilastollisesti merkittävää eroa, ja äänen sykkivyyttä oli Santavuorella jopa vähemmän kuin Kirkkokalliossa.

Kyselytutkimuksen asukkaille teki LUT-yliopisto. Lisäksi WindSome-hankkessa olivat mukana myös Novia ja VTT. Rahoitusta hanke sai Tekesin eli nykyisen Business Finlandin INKA-ohjelmasta.

– Kyselytutkimuksessa Torkkolan ja Kirkkokallion lähistön asukkailla havaittiin eroa koetussa häiritsevyydessä. Noin viisi prosenttia piti melua häiritsevänä Honkajoella ja 8-17 prosenttia Torkkolassa.

Lukema ei yllättänyt. Voimaloilla on 40 desibelin meluraja, ja tutkijat tiesivät, että tämän tasoista melua vähän yli viisi prosenttia ihmisistä pitää yleensä häiritsevänä.

Pelkän melutason sijaan äänen häiritsevyyttä ennustivat koetut unihäiriöt, tuulivoimalan näkyminen omasta ikkunasta, ajatukset maisemahaitasta ja pelko tuulivoimaloiden kielteisestä vaikutuksesta omaan terveyteen. Mitä kielteisempi oma asenne tuulivoimaa kohti oli, sen enemmän ääni häiritsi.

Infraäänillä ei ole vaikutusta

Jotkut tuulivoimaloiden vastustajat ovat nostaneet esiin myös infraäänet ja pelotelleet niiden väitetyillä terveysvaikutuksilla. Vaasan yliopiston hankkeessa mitattiin ja visualisoitiinkin tuulivoimaloiden infraäänitaajuuksilla olevien paineaaltojen pulssi.

– Tuuliturbiinin infraäänien voimakkuus on niin pieni, ettei sillä ole mitään vaikutusta. Infrataajuinen ääni on kaukana kuuloalueesta. Sitä ei voi kuulla edes tuuliturbiinin juurella seistessä. Lisäksi liikkeessä olevan auton sisällä melu infraäänitaajuuksilla on paljon tuuliturbiinien tuottamaa ääntä voimakkaampaa. Eli jos ihminen olisi yliherkkä infraäänille, niin ei hän kyllä autossakaan voisi istua.

Teksti RIIKKA KALMI

 

Toimijat
Uusiutuvat energiat