Ilmiö: Kolme kulmaa kiertotalouteen

Tutkimuksella ja innovaatioilla on iso merkitys matkalla kiertotalouteen.

Teksti RIIKKA KALMI, kuvitus STUDIO ANDREI

Kulutus ja tuotanto perustuvat nykyisin paljolti uusiutumat­tomien luonnonva­rojen käyttöön. Tällä on ikäviä sivuvaiku­tuksia. Aasian kaupungeissa ahdistaa henkeä, maailman meret täyttyvät muoviroskalla.

Kiertotalous tuo ratkaisuja luonnon­varojen liialliseen kulutukseen, jätteisiin ja saasteeseen. Kaatopaikalle ei päädy enää mitään, vaan tuotteet suunnitellaan jo lähtökohtaisesti niin, että materiaalit ja niiden arvo säilyvät kierrossa.

Kiertotalous tarkoittaa niin kulutta­jille kuin yrityksillekin toimintatapojen muuttamista – kertakäyttötaloudesta on siirryttävä nykyistä niukempaan luonnonvarojen kuluttamiseen. Samalla kiertotalous tarjoaa myös uusia mahdol­lisuuksia eri toimialojen yrityksille, niin suurille kuin pienille.

Kiertotalous vaatii laajentuakseen tukea, toimia ja uutta sääntelyä poliitti­silta päättäjiltä. Euroopan unionin komis­sio on määrä julkaista uusi kiertota­louden toimintaohjelma tänä keväänä. Mys Suomi haluaa olla edelläkävijä ja mallimaa kiertotaloudessa. Suomeen ollaankin parhaillaan laatimassa strate­gista kiertotalouden edistämisohjelmaa tavoitteineen, mittareineen ja toimineen. Hallituksen mukaan tavoitteena on muu­tos, jolla kiertotaloudesta luodaan uuden talouden perusta.

Tutkimuksella ja innovaatioilla on iso merkitys tässä muutoksessa ja kiertota­lousratkaisujen kehittämisessä. Vaasan yliopistossa tehdään kiertotalouden tutkimusta monitieteisesti ja ilmiöläh­töisesti. Yliopiston tutkimus liittyy esi­merkiksi ruokahävikkiin, kiertotalouden liiketoimintamalleihin ja jakamistalou­teen, kiertotalouden paluulogistiikkaan ja pienten kiertojen hallintaan digitali­saation avulla sekä pelillisiin energia- ja kiertotalousratkaisuihin.

Yliopistoja, korkeakouluja ja tutkimus­laitoksia tarvitaan mukaan kiertotalou­den verkostoihin. Esimerkiksi Vaasan yliopiston energian ja kestävän kehityk­sen tutkimusalusta VEBIC on ryhtynyt rakentamaan kiertotalouden tiekarttaa ja ekosysteemiä jäte-energia-alalle yhdessä Westenergyn ja alan muiden toimijoiden kanssa.


Kysyimme yliopistomme tutkijoilta kolme erilaista näkökulmaa liittyen kier­totalouteen.

 

Image
Karita Luokkanen-Rabetino

Karita Luokkanen-Rabetino
Projektivastaava, VEBIC


Monimerkityksinen kiertotalous

Kiertotaloudesta ja sen mahdollisuuksista luoda talouskasvua ympäristöystävällisesti ja luonnonvaroja säästäen on keskusteltu runsaasti viime vuosina. Suuresta huomiosta huolimatta kiertotalousratkaisut eivät ole yleistyneet monellakaan toimialalla, ja keskustelu on saanut osakseen myös kriittisiä sävyjä. Yksi syy tähän voi löytyä kiertotalouden monimerkityksisyydestä.

Kiertotalous on niin ilmiönä kuin käsitteenä laaja ja moninainen: sille ei ole olemassa yksiselitteistä määritelmää ja se tarkoittaa eri ihmisille erilaisia asioita. Tämä voi osaltaan hidastaa kiertotalousratkaisujen yleistymistä, koska kiertotaloudesta puhutaan liian yleisellä tai epätarkalla tavalla ja koska se liitetään kapea-alaisesti vain yhteen tai muutamaan kiertotalouden osa-alueeseen, kuten kierrätykseen.

Esimerkiksi valmistavassa teollisuudessa kiertotalous tarkoittaa arvoketjun ja tuotteen elinkaaren läpileikkaavia, energia- ja materiaalitehokkuutta korostavia ratkaisuja. Tällöin kiertotalousperiaatteet huomioidaan aina tuotesuunnittelusta ja materiaalivalinnoista
alkaen ja lopuksi ratkaistaan, mitä käytetyille materialeille tapahtuu tuotteen tullessa elinkaarensa loppuun. Kuluttajille kiertotalous
tarkoittaa muun muassa vastuullisia ostopäätöksiä, kuluttamistapoja ja kierrätystä.

Jätteenjalostuksessa kiertotalous puolestaan tarkoittaa vaarallisten ja kierrätyskelvottomien materiaalivirtojen hyödyntämistä energiantuotannossa sekä prosessin tuotoksina syntyvien materiaalien ohjaamista jatkojalostukseen ja käytettäväksi uudelleen.

Ehkäpä kiertotalouskäsite on syystäkin monimerkityksinen. Tärkeää on valjastaa se kokonaisvaltaiseksi systeemitason ymmärrykseksi,
missä valmistus, kulutus ja jätteiden jalostaminen muodostavat toimivan kokonaisuuden.


 

Image
Erwan Mouazan

Erwan Mouazan
Tutkija, markkinointi

Hyvä malli
luo arvoa kaikille

Kiertotalous on nykyään kaikkien suuryritysten ja hallitusten asialistan kärjessä. Silti hiljattain julkaistu Circularity Gap Report 2020 toteaa, että maailmantalouden kulutus ylitti jopa 100 miljardia tonnia raaka-ainetta vuodessa. Maailmantaloudesta vain 8,6 prosenttia onkin kiertotaloutta. Tämän vuoksi on kiire löytää konkreettisia ratkaisuja ekologisen ja sosiaalisesti oikeudenmukaisen toimintaympäristön kehittämiseen koko ihmiskunnalle.

Materiaalikiertoja sulkevat kiertotalousmallit voivat tarjota lupaavia keinoja kiertotalouskuilun kaventamiseen. Uudet liiketoimintamallit eroavat toisistaan: osa keskittyy käytettävien raaka-aineiden lähteeseen ja etenkin kierrätettyihin tai uusiutuviin materiaaleihin, toiset kehittävät tuotteiden elinkaarta pidentäviä palveluita, kun taas osa tarjoaa mullistavia ratkaisuja myymällä tuotteita palveluina.

Vaikka erottavia tekijöitä on paljon, menestyksekkäitä kiertotalouden liiketoimintamalleja yhdistää se, että luotu arvo hyödyttää yrityksen lisäksi ympäristöä, asiakkaita ja koko yhteiskuntaa.

Tutkimuksen ja käytännön kannalta tärkein haaste on tunnistaa menestykseen johtavat olosuhteet. Asiakkaita tulisi ensinnäkin kohdella
tärkeimpänä sidosryhmänä arvonluontiprosessissa. Loppukäyttäjiltä odotetaan aiempaa aktiivisempaa roolia. Tulisi kehittää älykkäitä kannustimia, jotta he korjaisivat, käyttäisivät uudelleen, jakaisivat tai palauttaisivat tuotteet alkuperäisen käyttötarkoituksen jälkeen.

Verkostoituminen voi tuoda arvonluontiin uusia mahdollisuuksia. Eri sektorien yritykset voivat suunnitella yhdessä toisiaan täydentäviä ratkaisuja, jotka lopulta auttavat sulkemaan materiaalikierron.

 

Image
Bening Mayanti

Bening Mayanti
Projektitutkija ja jatko-opiskelija
VEBIC, tuotantotalous

Kiertotaloutta paluulogistiikan avulla

Tuotteen matka ei pääty kuluttajan käsiin. Kiertotaloudessa materiaaleja tulisi käyttää jatkuvasti, joten hävitettävien tuotteiden matka on tärkeä. Tätä matkaa voidaan kutsua paluulogistiikaksi. Se on avainasemassa, kun pyritään saamaan hyöty irti käytöstä poistetuista tuotteista. Paluulogistiikka alkaa roskakatoksesi jäteastiasta tai kierrätysasemilta, minkä jälkeen seuraa keräys, lajittelu ja käsittely.

Päätöksentekijöiden tulee tehdä politiikkaa, joka tukee paluulogistiikkaa. Esimerkkinä on pakollinen paluulogistiikan järjestelmä eli laajennettu tuottajan vastuu. Sen mukaan tuottajien on huolehdittava käytöstä poistetuista tuotteistaan.

Suomessa tuottajat voivat huolehtia paluulogistiikastaan liittymällä tuotteet keräävän tuottajayhteisön jäseniksi tai perustamalla uuden. Elektroniikka- ja sähkölaitteiden valmistajien, jotka myyvät tuotteita kuluttajille, on jo lainkin mukaan liityttävä tuottajayhteisöön. Tuottajille jää vain taloudellinen vastuu. Käytäntö ei kuitenkaan kannusta ympäristöystävälliseen suunnitteluun.

Digitalisoituminen voi yhdistää kaikki paluulogistiikkaan osallistuvat tahot. Se tarjoaa keskitetyn alustan, joka lisää läpinäkyvyyttä ja oikea-aikaista tiedonkulkua. Tehokkuus ja päätöksenteko voivat parantua.

Kuluttajina me voimme perehtyä alueemme jätteenlajittelujärjestelmään. Meidän kannattaa myös pitää silmämme auki, kun vaadimme
kestävän kehityksen mukaisia toimia. Esimerkiksi käytettyjen renkaiden uudelleenpinnoittaminen on kyllä kestävämpää. Ei ole kuitenkaan viisasta vaatia sokeasti, että kaikki käytetyt renkaat pinnoitetaan uudelleen ottamatta huomioon turvallisuutta. Kannattaa pitää mielessä kokonaiskuva: kiertotalous ei ole ratkaisu, joka pystyisi yksinään ratkaisemaan kaikki ympäristöongelmat.

Toimijat
VEBIC
Kulutustutkimus ja asiakasarvon johtaminen
Networked value systems NeVS