Dekkarien murhaava nainen muuttuu uhrista kostajaksi

Julkaistu 25.11.2015.

Tutkimusjohtaja Tiina Mäntymäen mukaan yksi tyyppi dekkarien murhaajanaisista ovat rajoja rikkovat kiusanhenget kuten Larssonin Lisbeth Salander.

Modernissa länsimaisessa rikoskirjallisuudessa naismurhaaja on usein uhri, joka muuttuu kostajaksi. Nykykulttuuriin erikoistunut tutkimusjohtaja Tiina Mäntymäki Vaasan yliopistosta arvioi, että tällaiset narratiivit eli tarinat ovat kaikkein tavallisimpia kuvauksia naismurhaajista nykydekkareissa.

– Uhrista kostajiksi muuttuneita on varmaankin 90 prosenttia tarkastelemistani dekkareiden murhaavista naisista, Mäntymäki kertoi Minä ja tiede -yleisöluennolla.

Mäntymäen mukaan usein nämä naiset ovat miehisen väkivallan uhreja. Hän viittaa esimerkiksi Leena Lehtolaisen Tappavaan Säteeseen ja Håkan Nesserin Syntymämerkkiin.

Agatha Christien romaanien murhaavat naiset eivät ole tutkimuksessa mukana, sillä Mäntymäki kertoo rajanneensa tarkasteltavat dekkarit 1990-luvulta nykypäivään.

– Väkivaltaisia naisia tuli silloin lisää dekkareihin, ja 1990-luvulla Pohjoismaissa oli valtava dekkaribuumi, hän perustelee valintaa.

Mäntymäki on luokitellut dekkarien murhaavat naiset neljään eri ryhmään. Ensimmäinen ryhmä eli uhrit on jaettu kahtia. Ryhmässä ovat sekä tietoisesti uhrista kostajiksi ryhtyneet että toisaalta myös harhaiset, traumatisoituneet uhrit.

– He eivät ryhdy tietoisesti kostamaan, vaan heille murhaaminen on pakoa traumasta, Mäntymäki selittää.

Nämä traumaattiset naismurhaajat kuvataan usein hulluina. He saattavat kuvitella, että heidät on valittu ja he ovat oikeutettuja kostamaan.

Toisessa ryhmässä on tarina perheessä tapahtuvasta murhasta. Mäntymäen mukaan näissä nainen murhaa joko siksi, että perhe on rikkinäinen ja tasapaino pitää saavuttaa uudelleen, tai sitten murha tapahtuu perheen hajottamiseksi.

Rakastunut psykopaatti

Mustasukkaisuus tai muuten sairas rakkaus on syynä murhaan kolmannessa ryhmässä.

– Nämä sairaalloisesti rakastuneet murhaajat kuvataan usein psykopaatteina. Heidän rakkautensa on yksipuolista, sanoo Mäntymäki.

Hän ottaa esimerkiksi Patricia Cornwellin Raatokärpäsen tai Sue Graftonin F is for Fugitive -teoksen.

Neljänteen ryhmään kirjojen murhaavista naisista kuuluvat Mäntymäen mukaan erilaiset trickster-hahmot eli rajoja rikkovat kiusanhenget, jotka kyseenalaistavat yhteiskunnan arvoja ja käytäntöjä.

– He tekevät näkyväksi yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuutta , hän sanoo.

Kyseenalaistaminen kohdistuu esimerkiksi luokkaan, sukupuoleen tai seksuaalisuuteen.

Seuraava Minä ja tiede -luento joulukuussa

Lue lisää Minä ja tiede -luennoista Vaasan yliopiston sivulta. Seuraava luennoitsija on professori Juha Lindgren aiheenaan "Uutta ja vanhaa verotuksesta" Seinäjoen kaupunginkirjastossa 8.12. klo 18:00 ja Vaasan pääkirjastossa 10.12. klo 18:00.

Takaisin

Päivitetty 25.11.2015 - Verkkotoimitus
Login