Väitös: Kuntien asiakaskriteerit kasvattavat kynnystä vanhuspalveluihin

Julkaistu 16.12.2019.

Laura Perttola väittelee perjantaina 20. joulukuuta Vaasan yliopistossa vanhuspalvelujen saamisen edellytyksistä. Alana on julkisoikeus.

Vanhuspalveluja tarvitsevan asiakkaan hoivan järjestämisen kulmakiviä ovat oma koti, jäljellä oleva toimintakyky ja läheisten tarjoama tuki. Yllättäen nämä samat tekijät ovat muodostuneet palveluihin pääsyn esteiksi, kun tarkastellaan kuntien laatimia kriteerejä vanhuspalvelujen saamiselle. Tämä käy ilmi hallintotieteiden maisteri Laura Perttolan julkisoikeuden tohtorinväitöskirjasta.

– Tulosten mukaan vanhuspalvelulain soveltamisohjeiksi kunnissa laadituissa asiakaskriteereissä on nähtävissä useita huolestuttavia tulkintoja, jotka eivät vastaa lainsäätäjän tahtoa, sanoo Vaasan yliopistossa perjantaina 20. joulukuuta väittelevä Perttola.

Vanhuspalvelulain keskeisin tavoite oli laitoshoidon vähentäminen ja kotiin annettavien palvelujen lisääminen, mikä onkin toteutunut tehokkaasti.

– Kodin ensisijaisuus hoitopaikkana ei saisi kuitenkaan muodostua riittävän ja laadukkaan hoivan saamisen esteeksi. Näin saattaa käydä, kun kotihoitoa tarjotaan huonokuntoisimmillekin asiakkaille palveluasumisen sijaan, Perttola jatkaa.

Ennakko-oletukset läheisten antamasta avusta ja asiakkaan omasta kyvystä tehdä palveluja koskevia valintoja asettavat puolestaan asiakkaat eriarvoiseen asemaan. Parhaan avun saavat ne, joilla riittävä päätöksentekokyky ja apua lähellä. Heikoimmassa asemassa olevien tuen tarvetta ei huomioida asiakaskriteereissä riittävällä tavalla.

Tietoa palveluihin pääsystä ei aina ole saatavilla

Tutkimuksen aineisto on koottu syksyllä 2014 kaikkien Manner-Suomen kuntien vanhuspalveluja koskevista asiakaskriteereistä. Aineisto koottiin kuntien internetsivuilta ja sähköisistä pöytäkirja-arkistoista. Aineistonkeruu tuotti itsessään jo ensimmäisen tutkimustuloksen: vain kolmannes kunnista oli julkaissut palvelujen saamisen perusteet lain edellyttämällä tavalla.

Vuonna 2014 tiedottamisvelvollisuudesta oli säännelty epäselvästi, mutta vuonna 2015 voimaan tullut uusi sosiaalihuoltolaki teki velvoitteesta yksiselitteisen. Tästä huolimatta asiakaskriteerejä ei ole julkaistu edelleenkään noin kolmasosassa suurimmista kaupungeista.

Sosiaalipalvelut vähenevät ja terveyspalvelut kasvavat

Iän myötä heikentynyt toimintakyky on vanhuspalvelulaissa säädetty palvelujen saamisen perusteeksi. Toimintakykyä on lain mukaan arvioitava monipuolisesti ja luotettavia menetelmiä käyttäen. Asiakaskriteerien valossa toimintakyvyn arviointi näyttäisi painottuvan fyysiseen toimintakykyyn sekä muistiongelmiin, kun taas sosiaaliset harkintaperusteet ja ympäristötekijät jäävät kriteereissä hyvin vähäiselle huomiolle.

Tulosten mukaan vanhuspalvelut on suunnattu pääasiassa terveyspalveluja tarvitseville, ja pelkkiä sosiaalipalveluja tarvitsevat joutuvat hankkimaan apua usein omatoimisesti. Tämä heikentää palvelujen ennaltaehkäisevää vaikutusta.

Lain tarkoitus toteutuu vain osittain

Jokaisella on nykyään oikeus elää elämänsä loppuaika omassa kodissaan. Tätä voidaan pitää vanhuspalvelulain toimeenpanon merkittävimpänä saavutuksena.

– Sen hintana on kuitenkin yksinäisyyden ja turvattomuuden lisääntyminen, kun yhteisöllistä palveluasumista on julkisella puolella tarjolla vain fyysisesti heikkokuntoisimmille, sanoo Perttola.

Perttola muistuttaa, että lainsäätäjä ei tarkoittanut kodin käsitteen rajaamista ennen vanhuusikää käytössä olleeseen asuntoon, eikä palveluja ollut tarkoitus vähentää ennaltaehkäisevän sosiaalihuollon osalta.

– Laadukkaiden ja tarpeen mukaisten vanhuspalvelujen saaminen on jokaisen ikääntyvän oikeus, jonka toteuttamiseen tarvitaan niukkojen resurssien aikana uusia, luovia keinoja.

Väitöstilaisuus

HTM Laura Perttolan julkisoikeuden alaan kuuluva väitöstutkimus ”Kynnyksen yli: julkisoikeudellinen tutkimus vanhuspalvelujen saamisen edellytyksistä” tarkastetaan perjantaina 20.12.2019 klo 12 Vaasan yliopiston Kurtén-auditoriossa (C203).

Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii professori, dosentti Toomas Kotkas (Itä-Suomen yliopisto) ja kustoksena apulaisprofessori HTT, OTM Niina Mäntylä.

Väitöskirja

Perttola, Laura (2019) Kynnyksen yli: julkisoikeudellinen tutkimus vanhuspalvelujen saamisen edellytyksistä. Acta Wasaensia 437. Väitöskirja. Vaasan yliopisto.

Julkaisun pdf: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-476-896-2

Lisätiedot

Laura Perttola, puh. 029 449 8214, sähköposti laura.perttola(at)univaasa.fi

Laura Perttola on syntynyt Naantalissa vuonna 1979. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Naantalin lukiosta vuonna 1998. Hän valmistui filosofian maisteriksi Turun yliopistosta vuonna 2004 ja hallintotieteen maisteriksi Vaasan yliopistosta vuonna 2013. Perttola on työurallaan toiminut Vaasan yliopiston julkisoikeuden oppiaineen tutkimusavustajana ja tohtorikoulutettavana. Tätä ennen hän on toiminut lasten- ja nuortenkirjastotehtävissä yleisissä kirjastoissa.

Takaisin

Päivitetty 18.12.2019 - Verkkotoimitus
Login