Syksyä kohti

Julkaistu 08.09.2016.

Miriamin luona Saksassa :)

Kesällä koin paljon asioita, joista aiemmin vain unelmoin. Toisaalta yliopistolla on tapahtunut kesän aikana kummia.

Huh, miten nopeasti kesä on mennyt. En voi uskoa, että nyt on jo syyskuu! Tervetuloa fuksit yliopistolle. Haalarikansaa liikkuu paljon jo kaupungillakin.

Kesä meni töitä tehden ja opiskellen, mutta ehdin myös pitää lomaa. En juuri ollut paikoillani, vaan matkasin ympäri Vaasaa, Suomea ja maailmaa. Yksi unohtumattomista työkeikoista oli, kun pääsin aamupalalle noin 50 metrin korkeuteen Strampenin rannassa muun muassa kaupunginjohtajan kanssa. Breakfast in the Sky on aika huikea konsepti. Ohessa kuvamateriaalia Vaasasta hieman erilaisesta vinkkelistä.

Kävin kesällä myös Saksassa moikkaamassa vaihtokaveriani. Näimme viimeksi viime kesänä, kun hän vieraili Suomessa. Näin viidennen vuoden opiskelijana voin jo todeta, että vaihtoon lähtö kannattaa. Sieltä todellakin saa elinikäisiä ystäviä. En tosin voi uskoa, että viides vuoteni yliopistolla alkaa ensi viikolla…

Kaikkiin kesän (ja oikeastaan koko elämäni) ikimuistoisiin hetkiin liittyvät kuitenkin ihmiset. Tapasin paljon vanhoja tuttuja ja tutustuin myös uusiin ihmisiin. Oli mahtavaa, kun sai viettää perheen ja kavereiden kanssa enemmän aikaa kuin vain hetken verran.

Olen sitä mieltä, että toiset ihmiset tekevät elämästä elämisen arvoisen. Ja vaikkei kavereita ehtisi nähdä edes joka viikko, joskus tuntemattomalle ihmiselle jutteleminen vaikka ruokakaupassa voi olla päivän piristys. Myös työkaverit voivat tuoda iloa kiireisinäkin aikoina.

Yhteiselo toisten ihmisten kanssa pätee myös yliopistomaailmaan. Ensimmäisenä syksynä käydään yhdessä bileissä, opetellaan yliopistoelämää ja ylipäätänsä yksin asumista. Seuraavina vuosina eletään yhdessä arkea, tuetaan toista, kun motivaatio meinaa loppua ja pinnistetään yhdessä loppuun vielä viimeinenkin ryhmätyö. Tällä hetkellä rutistamme porukalla tosiaan viimeisen kasvatustieteen esseen kokoon. Se on sitten juhlat, kun sivuaine on valmis!

Joten fuksit, hankkikaa niitä ystäviä. Ei ole väliä, onko niitä yksi tai viisi. Elämä on paljon mielekkäämpää, kun on joku, jonka kanssa juoruta, valittaa, itkeä ja nauraa.

P.S. Haluan vielä kiittää dekaani Hannu Katajamäkeä asiallisesta blogitekstistä, jonka voi lukea myöskin yliopiston nettisivuilta. Me opiskelijat olemme hämmentyneitä siitä, että kielten opetus lähtee Vaasasta näin yhtäkkiä. Yliopistolla kesä on todellakin ollut hätäännyksen kesä. Kiitos Hannu, että olet pitänyt meidän opiskelijoiden puolta loppuun asti.

Kommentit:

Ei kommentteja toistaiseksi.

Kommentoi:

Tämä on Captcha-kuva (http://en.wikipedia.org/wiki/Captcha). Sen näyttämiseen tarvitaan graafinen selain.
Tämä on Captcha. Sinun täytyy syöttää kuvassa näkyvät merkit ottaen isot ja pienet kirjaimet huomioon.
*Pakollinen kenttä

Takaisin

Päivitetty 08.09.2016 - Verkkotoimitus
Login