Kasvatustiede kasvattaa myös itseä

Julkaistu 23.04.2016.

Opintoja oli lauantainakin. Kävimme myös Toivon päivässä kuuntelemassa Hannu Katajan ja Kari Uusikylän puheet.

Kuluneella viikolla melkein joka ilta on kulunut kasvatustieteiden opintojen parissa.

Viikko on ollut raskas, mutta antoisa. Olen istunut päivisin viestinnän luennoilla ja iltaisin kasvatustieteen luennoilla iltakahdeksaan. Mitään en silti vaihtaisi pois.

Kasvatustieteiden emeritusprofessori Kari Uusikylä on melkoinen luennoitsija. Voin rehellisesti sanoa, että hän on ainut opettaja, jonka luennoilla ajatukseni eivät juuri harhaile muualle. Opetus on intensiivistä, tarinallista ja kokemuksellista. En ole aiemmin tiennyt, että luokkahuoneessa voi kokea näin vahvoja tunteita. Toki aihekin on tunteita herättelevää, sillä meillä jokaisella on omat kokemuksemme opettajista ja kouluista, niin hyvistä kuin huonoistakin. Keskustelemme paljon yhdessä esimerkiksi siitä, millaista opetusta pidämme hyvänä ja mihin suuntaan opetusta pitäisi tulevaisuudessa viedä. Olemme kuulleet paljon erilaisia tarinoita koulumaailmasta. Olemme oppineet, miten tärkeää on, kun edes yksi ihminen uskoo oppilaaseen. Se voi vaikuttaa koko hänen tulevaisuuteensa.

Illalla kahdeksan jälkeen pää on ollut siis hyvin täynnä ajatuksia, kun olen päässyt kämpille. Uni ei tule heti, vaan aiheet jäävät pyörimään mieleen. Kasvatustiede koskettaa meitä kaikkia, halusimme tai emme. Samalla, kun opimme uusia asioita, opimme paljon itsestämme. Käymme läpi omia kokemuksiamme, tuntemuksia ja arvomaailmaamme.

Voin jo nyt sanoa, että olen viikon aikana päässyt ”uusiin sfääreihin” ajatuksieni kanssa. Olen analysoinut omia koulukokemuksia, tulevaisuutta, historiaa, politiikkaa ja vaikka mitä menneen viikon. Vaikka ajatukset ovat vielä sekaisin näin suuresta tieto- ja keskustelupläjäyksestä, muutaman asian olen oppinut:

a) Jokaisella on oma vahvuutensa. Jokainen on hyvä jossakin, mutta kukaan ei voi olla hyvä kaikessa. Kenenkään ei tarvitse olla huippu, keskinkertaisuus on hyvä asia.

b) Vaikka muut yrittävät pakottaa tiettyyn muottiin, siihen ei ole pakko mukautua. Opettajatkaan eivät ole aina oikeassa eivätkä tiedä kaikkea. Tärkeintä on tehdä sitä, mihin itsellä on kutsumus, josta saa eniten tyydytystä ja josta nauttii. Yleensä omaa kutsumusta seuraamalla voi hyödyttää myös muita ihmisiä.

c) Kun on sinut itsensä ja omien heikkouksien kanssa, osaa arvostaa muita ihmisiä.

Kiitos siis jo etukäteen Kari Uusikylälle uusista oppimiskokemuksista ja ajatusmaailmani laajentamisesta. Opettajalla on tosiaankin suuri merkitys oppimisen ja kasvamisen kannalta. Kun opiskelijoilla on tällä hetkellä kovat paineet olla niin kutsuttuja huippuja, on lohduttavaa kuultavaa, kun edes yksi sanoo, että me riitämme. Keskinkertaisuuskin on tavoiteltava asia, eiväthän kaikki voi olla parhaita. Eikö ihmisen itse pitäisi olla se, joka löytää tiensä onneen oman kutsumuksensa avulla?

Kommentit:

Ei kommentteja toistaiseksi.

Kommentoi:

Tämä on Captcha-kuva (http://en.wikipedia.org/wiki/Captcha). Sen näyttämiseen tarvitaan graafinen selain.
Tämä on Captcha. Sinun täytyy syöttää kuvassa näkyvät merkit ottaen isot ja pienet kirjaimet huomioon.
*Pakollinen kenttä

Takaisin

Päivitetty 23.04.2016 - Verkkotoimitus
Login