Eteläpohjalaisena nuorena nykyajassa

Julkaistu 02.11.2016.

Kuva: Jukka Hurjanen

Lokakuun lopussa pidin puheen Helsingin eteläpohjalaiset ry:n vuosijuhlassa. Kerroin yhdistyksen jäsenille, millaista on olla eteläpohjalainen nuori tänä päivänä.

Puheen pito oli jännittävää, koska juhla oli arvokas ja kuulijoita oli yli 200. Olin kunnia, että he halusivat minut tilaisuuteensa Helsinkiin. Juhla oli varsin mukava ja puhe meni hyvin.

Ajattelinkin nyt jakaa puheestani joitain osia täällä blogissa, koska puhe kuvastaa hyvin tuntojani siitä, millaista nuoren elämä on nykyään. Näitä asioita on vaikea selittää ihan yhtäkkiä, ja uskokaa tai älkää, kirjoitin puhettani kesästä lokakuulle asti. Puhetta saa kommentoida. Millaisia ajatuksia se teissä herättää?

 

"Vuonna 2016 nuori elää valintojen maailmassa. Perhe, vuodenajat tai perinteet eivät enää määrää päivien kulkua. Voin tehdä asioita, joista nuoret saattoivat vain haaveilla sata vuotta sitten. Olen vapaa valitsemaan oman urani, kumppanini ja ystäväni. Olen vapaa tekemään joka ikisen valintani. Mutta vapaus tuo mukanaan vastuuta. Jos jokin menee pieleen, ei voi kuin katsoa peiliin.

Olen kiitollinen, että minun ikäpolvellani on valinnanmahdollisuuksia. Saamme itse hallita omaa elämäämme. Tunne siitä, että saa päättää omista asioistaan, tekee elämän mielekkääksi. Toisaalta me nuoret koemme, että emme pysty täyttämään odotuksia. Että meistä ei tulekaan niitä huippuoppilaita ja tulevaisuuden osaajia. Paineiden alla moni nuori uupuu. Suomalaisen FinEdu- tutkimuksen mukaan suomalaisopiskelijoista useampi kuin joka kymmenes on uupunut.

Valinnanvapaus tuo siis paineita. Pitäisi hankkia mahdollisimman korkea koulutus mahdollisimman nopeasti ja löytää sen jälkeen työpaikka. Mutta esimerkiksi yliopistoon pääseminen on kovan työn takana, eikä korkeakoulutus enää automaattisesti takaa työpaikkaa.

Minun ikäpolveni nuori ei ole nähnyt niitä ”vanhoja hyviä aikoja” eli sitä aikaa, kun talous kasvoi ja Suomella meni hyvin. Kuulemme joka päivä huolestuttavia talousuutisia, jotka vaikuttavat sekä omaan tilanteeseemme että mielialoihin. Olemme kasvaneet aikana, kun joka paikasta on säästetty: koulussa mihinkään ei ole varaa, perheet ovat tiukilla ja opintoaikaa on lyhennetty. Ja aikuisilla on jatkuva kiire. Kaikki on niin epävarmaa, että nuoret eivät osaa katsoa tulevaisuuteen luottavaisesti.

Kaikesta huolimatta eteläpohjalaisella nuorella on mielestäni hyvät lähtökohdat elämään. Olemme tottuneet yritteliäisyyteen ja oma-aloitteisuuteen. Jos ei halua muuttaa pois kotiseudulta, monille löytyy töitä Etelä-Pohjanmaalta, sillä se on yksi Suomen kasvukeskuksista. Aika usein eteläpohjalaisen nuoren pitää kuitenkin muuttaa pois kotiseudulta koulutuksen perässä. Me voimme valita, minne päin Suomea haluamme, vai haluammeko ulkomaille. No, täytyy vain päättää, mitä haluaa ja minne haluaa ja mistä ylipäätänsä saa koulupaikan.

Onneksi isojen päätösten edessä eteläpohjalaisilla nuorilla on tapana olla päättäväisiä. Kun tietää, miston kotoosin, on helpompaa tietää, minne on menossa. Meillä on vahvat juuret ja pohjalainen identiteetti. Kun tunnemme itsemme ja juuremme, valintoja on helpompi tehdä.

Kaikilla asiat eivät ole näin hyvin. Monet vaeltavat paikasta toiseen omaa paikkaansa etsien. Kun ei ole paikkaa, minne palata, on vaikea tietää, missä haluaa olla.

Emme elä enää yhtä vahvasti perinteiden mukaisesti kuin sata vuotta sitten, mutta kaikkia perinteitä ei saa unohtaa. Me nuoret tarvitsemme edelleen aikuisten tukea päätöksissämme. Tarvitsemme jonkun, joka uskoo meihin, kun me itse emme usko. Kun minun eteeni tulee tiukka paikka, mieleeni nousevat äitini sanat: kotia pitää voida aina tulla. On lohduttava tieto, että aina voi palata takaisin kotiin, kun maailma murjoo. Eikä tärkeintä ole niinkään koti, vaan ne ihmiset siellä kotona. Se, että joku hyväksyy vaatimatta mitään. Että on olemassa joku, joka ehtii kuunnella. Siksi toivonkin, että jos teidän kotonanne odottaa tällainen nuori, mene hänen luokseen ja halaa häntä. Kerro, että hän kelpaa juuri sellaisena, yhtään enempää yrittämättä.

Ehkä maailma ei loppuen lopuksi olekaan muuttunut niin paljon kuin luulemme? Olihan niitä murheita ennenkin, mutta niistä selvittiin yhdessä. Uskon, että niin selviää nytkin. Moni vaikea päätös ratkeaa, kun on joku, jolle puhua.

Myös metsässä kävely helpottaa ajatusten selvittelyä, mikä on huomattu Suomessa varmasti jo vuosisatoja sitten. Uskon, että näin eteläpohjalaisena maatalon tyttärenä kävelen metsässä jopa samoja polkuja kuin sukupolvet minua aiemminkin. Se on lohduttava ajatus.

Vaikka eteläpohjalainen nuori kohtaa elämässään yhä enemmän vaikeita valintoja ja paineet kasvavat, välillä on hyvä muistuttaa itseä, että on sitä ennenkin selvitty. Kun paineet kasautuvat, kannattaa palata elämän perusasioiden äärelle. Loppuen lopuksi läheiset ihmiset ovat ne, joilla todella on väliä. Kaiken muun kanssa pärjää aina."

Kommentit:

Ei kommentteja toistaiseksi.

Kommentoi:

Tämä on Captcha-kuva (http://en.wikipedia.org/wiki/Captcha). Sen näyttämiseen tarvitaan graafinen selain.
Tämä on Captcha. Sinun täytyy syöttää kuvassa näkyvät merkit ottaen isot ja pienet kirjaimet huomioon.
*Pakollinen kenttä

Takaisin

X

Lähetä palautetta tästä sivusta

Nimesi

Sähköpostiosoitteesi

Palautteesi

 
Päivitetty 02.11.2016 - Verkkotoimitus
Login