Lähtöpuuhia

Julkaistu 29.02.2016.

Näin hienoja talvipäiviä ei aikaisempina vuosina Vaasassa ollessani ole ollutkaan!

Viimeinen viikko Vaasassa oli täynnä paitsi viimeisiä koulutehtäviä, ihania ystäviä ja mahtavia hetkiä.

Pitkän ja harmaan talven jälkeen kevätaurinko on palannut Suomen aurinkoisimpaan kaupunkiin ja tuo koulutehtävien tekemiseen täysin uudenlaista motivaatiota. Viime viikolle mahtui vielä useampi palautus kurssitehtävistä, joten tekemistä riitti vaikkei luentoja enää ollutkaan. Vaikka pyrkimyksenäni oli saada kaikki valmiiksi ennen lähtöä, jäi kandin viimeistelyn lisäksi vielä pari esseetä Helsinkiin kirjoitettavaksi.

Viimeisten koulutehtävien ohella kävin viime keskiviikkona tämän kevään osalta viimeisillä sitseilläni. Hallarit järjestivät yhdessä teekkareiden ainejärjestö Tutti ry:n kanssa 1920-luvun maailmaan sijoittuvat Salakapakka-sitsit, ja ylioppilastalo Domus Bothnica täyttyi toistaan hienommista pääkoristeista sekä hatuista. Sitsipöydässä istuessani hoksasin, että kyseessä olivat myös ensimmäiset hallarien sitsit, joissa en itse ole hallituksen jäsenenä mukana auttamassa järjestelyissä. Fuksisyksynä pikkujoulusitsit menivät minulta ohi kaveriporukan pikkujoulujen vuoksi, ja seuraavia helmisitsejä olinkin sitten jo järjestelemässä itse. Hallituspuuhien loppuminen on tuonut huomattavasti lisää aikaa kalenteriin, mutta tällaisilla hetkillä iskee aina haikeus; siitä huolimatta, että sitsien järjestämiseen liittyi monta liikkuvaa osaa ja projektivastaavat olivat välillä kovilla, oli ilo sitäkin enemmän ylimmillään itse sitseillä.

Sitsien ja viikonloppuna pitämieni mini-läksiäisten jälkeen pohdiskelin muutenkin paljon sitä, miten mahtaviin ihmisiin olen päässyt Vaasassa tutustumaan, ja mitä kaikkea olen reilun parin vuoden aikana päässyt kokemaan. Arjen keskellä kaupungissa ollessaan ei aina huomaa ajatella kaikkea sitä, mitä ympärillä on. Talvisin kampus sykkii ja opiskelijapiireissä tapahtuu, mutta erityisesti kesäisin on tuntunut siltä, ettei Vaasassa asuviakaan ystäviä tule oikein nähtyä, vaan suurin osa kesästä kuluu töiden parissa. Ehkä tällöinkin kyse on kuitenkin enemmänkin oman aktiivisuuden puutteesta, kuin siitä ettei tekemistä tai mahdollisuuksia olisi kaupungissa tarjolla.

Vaikka harjoitteluni kestää vain toukokuun loppuun ja palaan sen jälkeen kesäksi Vaasaan, mikäli etelästä ei tarjoudu oman alan töitä, suurinta osaa tutuista näen seuraavan kerran vasta ensi syksynä. Kaikkia en välttämättä silloinkaan. Harjoitteluni ajalle mahtuu paitsi vappu, myös sen jälkeinen kaupungin tyhjentyminen opiskelijoista sekä kevään valmistumispäivät. Todellista haikeutta oli siis ilmassa, kun sanoin heipat useammalle opiskelukaverille jo sitsi-iltana.

Vaasa-ystäviä tulee ikävä, mutta toisaalta odotan innolla etelään pääsyä ja vanhojen ystävieni näkemistä. Täysin eri puolilla Suomea asuessa mahdollisuudet nähdä ja tehdä asioita yhdessä ovat olleet harvassa, joten aion ottaa nyt ilon irti lyhyestä ajastani Helsingissä. Odotan tietysti myös malttamatta pääseväni oppimaan uutta harjoittelussani, joten haikeus kaikonnee sitä mukaa kun juna lähestyy etelää ja kevään uusia haasteita.

 

Pitäkää hallarilippu korkealla ja kivaa allekirjoittaneenkin edestä!

 

Sanna

Kommentit:

Ei kommentteja toistaiseksi.

Kommentoi:

Tämä on Captcha-kuva (http://en.wikipedia.org/wiki/Captcha). Sen näyttämiseen tarvitaan graafinen selain.
Tämä on Captcha. Sinun täytyy syöttää kuvassa näkyvät merkit ottaen isot ja pienet kirjaimet huomioon.
*Pakollinen kenttä

Takaisin

Päivitetty 29.02.2016 - Verkkotoimitus
Login