Hiljaiseloa

Julkaistu 19.03.2017.

Töiden ja opintojen vastapainoksi on hyvä haukata välillä kunnon annos kevätaurinkoa

Alkuvuonna täällä blogin puolella on vietetty varsinaista talvihorrosta, mutta tosielämässä eivät hämärät illat ja harmaat päivät ole menoa hyydyttäneet.

Viimeisen parin kuukauden aikana olen mm. pakoillut vesivahinkoremonttia, metsästänyt uutta asuntoa määräaikaisen vuokrasopimuksemme päättyessä, jatkanut työpäivää muutamaan otteeseen vielä illalla kotoakin käsin ja kömpinyt kirjastosta toiseen puuttuvien kurssikirjojen ja gradumateriaalien perässä. Toisina hetkinä taas olen nauttinut hitaista aamuista, juossut toimistopäivien päätteeksi pitkiä lenkkejä työkaverien kanssa, sulkenut tietokoneen aurinkoisina päivinä ulkoilun tieltä ja tavannut ystäviä, joiden kanssa edellisestä tapaamiskerrasta on vierähtänyt pidemmän aikaa.

Kuten jo ohimennen mainitsinkin, on alkuvuosi ollut töissä kiireistä aikaa. Vauhdikkaista päivistä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, olen nauttinut työstäni ja erilaisista tehtävistä aivan hurjan paljon. Harjoitteluhakemusten lukemisen ohella olen esimerkiksi pääsyt mukaan oppilaitosvierailuille, tutustunut valtavaan määrään uusia ihmisiä, suunnitellut ja toteuttanut harjoitteluihimme liittyvää viestintää sekä valmistellut jo hieman myös tulevaa kevättä ja kesää sekä harjoittelijoidemme saapumista. Työpöydän ääressä olen päässyt soveltamaan käytäntöön niitä asioita, joita joskus olen Tritonian lehtereillä naputtanut esseeseen tai päntännyt tenttiin, ja toisaalta oppinut taas vaikka mitä sellaista, jota ei koulunpenkiltä voi matkaansa saada.

Ja mites se gradu? Yritettyäni muutaman viikon soveltaa samaan aikaan täysiä työpäiviä ja arjen pyöritystä poikkeuksellisissa olosuhteissa, sekä koulutehtävien tekoa vielä tämän päälle totesin, että jostakin on hellitettävä tai väsymys alkaa painaa pian kaikkea tekemistä. Siispä koulutehtävät ovat saaneet yhtä sivuainekurssia lukuunottamatta olla nyt hieman vähemmällä ajankäytöllä. Toisinaan omatunto on kolkutellut, kun gradumateriaalipinoon tarttumisen sijaan olen viikonloppuna napannut koiran kainaloon ja suunnannut äidin ruokapatojen äärelle, mutta pieni kypsyttely on tehnyt myös hyvää. Syksyn kysymysmerkit ovat talven mittaan selkiytyneet ainakin hieman, ja olen saanut rauhassa hautoa työn teemoja ja etenemistä. Nyt kun arki alkaa taas asettua uomiinsa, on olo paljon motivoituneempi työn jatkamiseen.

Valoisammat aamut ja aurinkoiset säät ovat parin viime viikon aikana saaneet päivät tuntumaan siltä, että vuorokauteen on yhtäkkiä ilmestynyt jostain pari täysin uutta tuntia. Niiden voimin on hyvä palata takaisin gradutiedoston pariin.

 

-Sanna

Kommentit:

Ei kommentteja toistaiseksi.

Kommentoi:

Tämä on Captcha-kuva (http://en.wikipedia.org/wiki/Captcha). Sen näyttämiseen tarvitaan graafinen selain.
Tämä on Captcha. Sinun täytyy syöttää kuvassa näkyvät merkit ottaen isot ja pienet kirjaimet huomioon.
*Pakollinen kenttä

Takaisin

X

Lähetä palautetta tästä sivusta

Nimesi

Sähköpostiosoitteesi

Palautteesi

 
Päivitetty 19.03.2017 - Verkkotoimitus
Login