Yhdessä oppiminen -seminaari

Julkaistu 28.08.2016.

Yhdessä oppiminen -seminaari.jpg

YHDESSÄ OPPIMINEN -SEMINAARI

Yhdessä oppiminen -seminaari toteutettiin kolmannen kerran keskiviikkona 24.8.2016. Seminaariin osallistui nelisenkymmentä opettajaa ja yliopistolaista. Seminaarin teema oli monimuotoinen digitaalinen opetus ja oppiminen.

Seminaarin rungon muodosti paneelikeskustelu, jonka juonsi – kuten myös koko seminaarin – lähiaikoina eläkkeelle jäävä dekaani Hannu Katajamäki. Paneelin aihe oli Digitalisaation vaikutus opettajan työhön. Osallistujat edustivat eri tiedekuntien näkökulmia: Esa Hyyryläinen (hallintotiede/julkisjohtaminen), Minna-Maarit Jaskari (markkinointi), Janne Koljonen (sähkö- ja energiatekniikka, automaatiotekniikka ), Anita Nuopponen (viestintätieteet), Tony Nyström (kielipalvelut).

 

Digitalisaation vaikutukset opettajan työhön

Paneelikeskustelussa keskusteltiin eri näkökulmista teemasta digitaalisuus, opetus ja oppiminen. Siirtymä digitaaliseen opetukseen nähtiin jatkumona jo pitkään Vaasan yliopistossa käytössä olleille verkkokursseille. Digitaalinen opetus on jotakin enemmän kuin verkko-opetus. Opetuksen monimuotoisuus todettiin olennaiseksi keskeiseksi periaatteeksi hyvästä opetuksesta puhuttaessa.

Keskustelussa kysyttiin sitä, mitkä ovat digitaalisen opetuksen yliopistotasoiset linjaukset. Digitaalisen oppimisen taustalle on aiheellista määritellä pedagogiset periaatteet, joiden varaan oppiminen perustuu. Tämä tarkoittaa yliopistotasoisia pedagogisia linjauksia ja ratkaisuja. Opettajien todettiin tarvitsevan riittävästi aikaa sekä konkreettisia ratkaisuja ja apuvälineitä digitaalisen opetuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Digitaalisen opetuksen ja esimerkiksi Moodlen kattavan käytön argumentoinnin perusteita pohdittiin. Pienten askelten ja kokeilujen kautta etenemistä pidettiin hyvänä tapana. Jostakin on mahdollisesti myös tarpeen luopua kun edetään kohti digitaalisesti painottunutta opetusta. Samalla painotettiin sitä, että kaikenlaiselle, myös perinteiselle opetukselle on sijaa tulevaisuudessa. Opiskelijat ja myös opettajat toivovat opetuksen toteutukseen vaihtelua. Digitalisaatio ei voi olla ainoa käytettävä ratkaisu. Myös tulevaisuudessa tarvitaan aristoteelista opetusta jossa keskustelu, perustelu, argumentointi ja läsnäolo ovat olennaisia ulottuvuuksia.

Panelistien omista oppimiskäsityksistä, joiden varaan he rakentavat opetuksensa keskusteltiin. Periaate, jonka mukaan opiskelijoiden tulee ottaa vastuu omasta oppimisestaan todettiin hyväksi. Se ei kuitenkaan toimi aina ja kaikkien opiskelijoiden kohdalla. Verkko-opetuksessa oppijan vastuun periaate voi muodostua haasteeksi. Opiskelijat ovat erilaisia ja kaikkien oppimista tulee kyetä tukemaan. Digitaalinen opetus ei tarkoita sitä, että luentotallenteet sijoitetaan verkkoon. Tämä on vasta yksi ulottuvuus, mutta paljon muuta tarvitaan. Opettaja voi haluta käyttää erilaisia opetusmalleja ja tämä voidaan hyväksyä. Behavioristisista ja konstruktivistisista opetuskäsityksistä keskusteltiin.

Konkreettisina digitaalisen opetuksen ratkaisuina paneelissa mainittiin uudistunut Moodle ja sen mahdollisuudet. Moodle-tenttiä pidettiin toimivana välineenä. Digitaalisen opetuksen mahdollisuuksien moninaisuutta tarkasteltiin; vaihtoehtoja on paljon: opetusvideoita, yhdessä verkossa tehtäviä ryhmätehtäviä, yksilötehtäviä valinnaisista aiheista, kaiken laittamista (kurssin osanottajien) näkyviin keskustelun pohjaksi yhteiselle keskustelualustalle, omasta aiheesta verkossa työstettävät lopputyöt.

Videoiden mahdollisuuksia opetuskäytössä pidettiin hyvinä. Itselleen voi olla armelias videoita tehdessä; myös ”kökkö” video voi toimia ja olla kiinnostava. Luonnollisesti tätä ei aseteta tavoitteeksi, mutta laatutavoitteita ei tarvitse nostaa kohtuuttoman korkeiksi.

Oppimisalustan sekavuus ja linkkien moninaisuus on toisinaan ollut kritiikin kohteena. Sen sijaan opiskelijat pitävät omien töiden näkyväksi tekemistä ja niistä käytävää keskustelua hyvänä ratkaisuna, jota ei kritisoida. Simulaatio-opetus mainittiin. Nettifoorumeilta löytyy paljon opiskelun kannalta keskeistä sisältöä. Tästä huolimatta toimivat ryhmätyön tekemisen mallit verkossa, esim. Moodlessa, edellyttävät vielä ratkaisujen löytämistä.

Digitaalisen opetuksen ja materiaalin kehittäminen yhdessä, tiiminä on hyvä malli. Videohuoneen avaaminen (30 min) ennen varsinaista opetussessiota vapaamuotoisen ryhmäytymisen mahdollistamiseksi todettiin toimivaksi ratkaisuksi.

Verkkokurssi on – luonteestaan johtuen – helposti poissa silmistä ja poissa mielestä. Opiskelijalle voi syntyä virheellinen käsitys digitaalisen kurssin helppoudesta. Siksi heitä tulee auttaa hahmottamaan kurssin suorittamisen edellyttämä tosiasiallinen työmäärä.

Opetuksen työelämärelevanssi koettiin haastavaksi näkökulmaksi. Samoja työkaluja käytetään sekä yliopistossa että työelämässä ja käytännöt kulkevat molempiin suuntiin. Opetukseen sisältyy paljon tekemisen tapoja, jotka vietävissä työelämään. Työelämä voi myös kokea saavansa jotakin opetukselta. Digitalisaatio on osa opiskelijoiden ammatti-identiteettiä. Aktiivisuus verkossa on jo nyt keskeinen osa ja on ollut sitä pitkään joidenkin oppiaineiden toteutuksessa: verkkosivut, keskustelufoorumit, videot. Sosiaalisen median käytön voidaan odottaa lisääntyvän lähitulevaisuudessa mm. gradujen aineiston keräämisen kanavana. Videoneuvottelujen tarkoituksenmukainen ja toimiva toteuttaminen edellyttää osallistujilta oppimista, mm. tiivistämisen taitoja. Niiden kehittäminen on hyvinkin työelämälähtöistä.

Opetuksen joustavuuden ja räätälöinnin rajoista keskusteltiin. On etsitty joustavia keinoja pakollisen luennoilla läsnäolon vaatimuksen keventämiseksi ja etätyöskentelyn helpottamiseksi. Luennon reaaliaikainen välittäminen videon avulla on yksi mahdollisuus. Muitakin keinoja löytyy. Paikasta ja ajasta irtautumiseen opiskelussa liittyvät haasteet todettiin. Paikka voi olla eri, mutta keskustelussa on tarpeen olla läsnä silloin kun se käydään. Tiimien ja ryhmien yhteenkuuluvuuden luomisen nähtiin edellyttävän myös kasvokkaisia kohtaamisia. Erilaisten tekemisen vaihtoehtojen tarjoaminen, verkkotehtävät, ryhmätyöt tai itsenäiset tekemiset nähtiin hyvänä mahdollisuutena. Digitalisoituvan opetuksen yhtenä haasteena nähtiin opettajuuden muodostuminen sellaiseksi, jossa on tarpeen jatkuvasti päivystää ja olla opiskelijoiden tavoitettavissa.

Verkkotekniikan toimimattomuus, ääni ja kuva, todettiin merkittäväksi ratkaistavaksi tekniseksi haasteeksi.

Hyvän digitaalisen opetuksen tekeminen edellyttää paljon resursseja. Yliopiston johdolle esitettiin toivomus lisäajan ja rahoituksen saamiseksi monikanavaisen opetuksen toteuttamiseksi. Näkökulma, jonka mukaan digitalisaatio vapauttaa resursseja tutkimuksen tekemiseen haastettiin vahvasti. Opiskelijoille voidaan antaa joustoja, mutta myös digitaalinen opetus edellyttää opetusresursseja. Kaiken tekemisen mahdollistaminen lähiluennon rinnalla verkossa teettää opettajalla lisätyötä. Myös digitaalisessa opetuksessa opiskelijat odottavat ja tarvitsevat opettajan yksilöllistä palautetta.

Siitä, miten digitalisaatio vaikuttaa perinteisen yliopisto-opetuksen avoimuuteen ja opettajan tekijänoikeuksiin keskusteltiin. Opetusvideoiden tekemien voi olla pelottavaa. Niiden jatkuva toistuva käyttö sekä hallitsematon leviäminen verkossa on ratkaistava haaste. Luennon suorataltiointia ei pidetty riittävän laadukkaana tapana materiaalin tuottamiseen. Tätä kehotettiin jopa välttämään, jottei tietoa ei-valmiista tutkimuksista ja ei-julkisuuteen tarkoitettuja esimerkkejä leviä. Hyvä video-opetusmateriaali on tarpeen tuottaa erillisen prosessin kautta. Tritonian Edulabin saatavilla oleva tuki todettiin arvokkaaksi. Mahdollinen toimintamalli on se, että opettaja hyväksyy sen, että videot ovat vapaasti käytettävissä – yliopiston sisällä ja ulkopuolella.

Opetuksen digitalisaatiota toteutetaan jo nyt laajalla pohjalla Vaasan yliopistossa. Siitä, miten opetuksen digitalisaatiota seurataan keskusteltiin. Digitalisen opetuksen etenemisen seuraamiseksi tulisi tehdä lähtötasokysely ja toistaa se säännöllisin väliajoin. Tällaisella yleisellä kyselyllä selvitetään se, mitä on tähän mennessä tehty. Lisäksi keskusteltiin kaikilla kursseilla käyttöön otettavan Moodlen kautta tapahtuvasta opetuksen digitalisaation seurannasta. Tällöin voidaan muodostaa kuva siitä, mitä toiminnallisuuksia käytetään ja mitä ei.

 

Digitalisaatio osa yliopiston strategiaa

Rehtori Jari Kuusisto painotti seminaarin avauspuheenvuorossaan ylimmän johdon tukea digitalisaatioon liittyvän kokonaisvaltaisen muutoksen läpiviennissä. Digitalisaatio on osa Vaasan yliopiston strategiaa ja strategian toteutumista myös mitataan. Digitaaliseen opetukseen liittyvää arviointitietoa voidaan saada mm. Moodlen kautta. Keinoista tämän tiedon keräämiseen oppimisalustan kautta ja muita kanavia pitkin tullaan jatkossa vielä keskustelemaan lisää.

Digitalisaation liittyvät asiat ovat työkaluja, eivät päämääriä. Digitaalisten työkalujen avulla halutaan saada aikaan hyviä oppimistuloksia ja menestyviä ihmisiä. Oppiminen tulee mahdollistaa huomioiden ihmisten nopeastikin muuttuvat toimintatavat. Näitä ovat mm. lisääntyvä paikka- ja aikariippumattomuus sekä tarve käyttää mobiililaitteita monipuolisesti. Uuden tekniikan avulla kyetään ihannetilassa vapauttamaan resursseja henkilökohtaiseen palautteeseen ja vuorovaikutukseen opetuksessa.

Yliopiston tehtävä on tukea sekä opetushenkilökunnan että ja opiskelijoiden digitaalisten työkalujen käyttöä. Työkalujen jokapäiväistyminen helpottanee tilannetta tulevaisuudessa. Pienet ja suuremmat kokeilut ovat hyvä tapa edetä muutoksen toteutuksessa ja opettajia kannustetaan kokeilujen tekemiseen. Kokeilut voivat ja saavat myös epäonnistua. Olennaista on, että niistä opitaan ja kehitetään toimintaa. Huippusuorituksiin päästään tarjoamalla erilaisille toimijoille ja oppijoille näiden tarpeen mukaan erilaisia asioita näiden henkilökohtaisten tarpeiden ja tilanteen mukaan. Osaamisen jakaminen lisää osaamista eikä ole keneltäkään poissa. Suljetun ja avoimen, oman ja yhteisen rajoja on tässä yhteydessä edelleen syytä pohtia.

 

Digitaalisen opetuksen kehittämisen pitkä historia

Suvi Isohella kertoi digitaalisen opetusosaamisen ansiokkaasta historiasta Vaasan yliopistossa ja Tritonian Edulabissa. Learning in Networks (LIN) –kurssisarja aloitettiin vuonna 2000 ja jo kymmenen vuotta tätä ennen digitaalisen opetusosaamisen kehittämisratkaisuja oli tarjolla. Digitaalinen osaaminen ei siis ole uusi, kehittämistä on tehty eri osapuolien yhteistyönä ja siihen on panostettu resursseja.

Anu Ylitalo ja Maria Byholm esittelivät Tritonian Edulabin monipuolista kurssitarjontaa, jota opettaja voi hyödyntää digitaalisen opetusosaamisen kehittämiseen.

 

Opintopoluista voidaan tehdä joustavia ja monimuotoisia

Tony Nyström tarkasteli puheenvuorossaan uudenlaista joustavien ja monimuotoisten oppimispolkujen kokeilua. Näissä yhdistetään sekä substanssiasian että kielen opiskelua tavalla, jossa opiskelija voi oman mielenkiintonsa mukaan valita suoritettavaksi viisi kymmenestä valinnaisesta moduulista. Tämän tyyppinen opetus kehittää myös paneelikeskustelussakin tärkeäksi todettua työelämätaitojen kehittämistä. Tony lupasi palata kokeilun tuloksiin ja havaintoihin myöhemmin.

 

Uusi Moodle ja Dashboardit helpottavat työtä

Ove Ritola ja Timo Salonen esittelivät uuden Moodlen sekä opettajan ja opiskelijan Dashboardin moninaisia toiminnallisuuksia. Näistä aiheista järjestetään koulutustilaisuuksia lähitulevaisuudessa.

 

Yhdessä oppiminen -tilaisuudet jatkuvat

Seuraava Yhdessä oppiminen -seminaari pidetään lukuvuoden 2016-17 aikana. Sen painotuksissa varmistetaan tästä seminaarista aikataulusyistä pois jääneen opiskelijanäkökulman mukanaolo.

 

Risto Säntti (28.8.2016)

Kommentit:

Ei kommentteja toistaiseksi.

Kommentoi:

Tämä on Captcha-kuva (http://en.wikipedia.org/wiki/Captcha). Sen näyttämiseen tarvitaan graafinen selain.
Tämä on Captcha. Sinun täytyy syöttää kuvassa näkyvät merkit ottaen isot ja pienet kirjaimet huomioon.
*Pakollinen kenttä

Takaisin

Päivitetty 29.08.2016 - Verkkotoimitus
Login