Digitaalinen oppiminen

Julkaistu 11.12.2015.

Risto Säntti

Digitaaliseen opetukseen ja oppimiseen kohdistuu huomattavia odotuksia. Suomen hallituksen strateginen ohjelma painottaa digitaalista osaamista. Opetushallitus edellyttää opetuksen tehostamista ja digitalisaatio on tässä keskeinen keino. Yliopistot ja korkeakoulut kuten kaikki muutkin oppilaitokset muokkaavat toimintaansa suuntaan, jossa digitalisaation mahdollisuudet huomioidaan.

Digitaalinen oppiminen edellyttää sekä opettajilta että opiskelijoilta uudenlaista osaamista ja valmiuksia. Kaikesta diginatiivipuheesta huolimatta myös opiskelijat tarvitsevat tukea ja ohjausta verkossa tapahtuvassa opiskelussa. Hyvät digitaaliset valmiudet eivät ole sama asia kuin hyvät digitaaliset oppimisvalmiudet.  Samoin digitaaliseen oppimiseen kohdistuvat odotukset on aiheellista tarkistaa. Verkko-opiskelu on erilaista; myös se edellyttää sitoutumista ja panostamista. Opiskelijan työpanoksen määrä ei vähene, vain tekemisen luonne muuttuu.

Digitaalisen opetuksen tiellä edetään kokeilujen, yhdessä tekemisen kautta. Opettajat saattavat olla hämmentyneitä sen suhteen, mitä digitalisaatio heiltä edellyttää. Uusien kokeilujen tekeminen, niiden arviointi ja onnistuneiden toteutusten vakiinnuttaminen osaksi käytäntöjä on toimiva tie. Kokeiluissa kannattaa kuunnella opiskelijoiden tuntemuksia ja kannanottoja, eli kytkeä myös heidät mukaan uuden tekemiseen.

Digitalisaation käyttö oppimisen tukena on liikkuva kohde. Teknologia kehittyy nopeasti. Vaihtoehtoisia laite- ja ohjelmaratkaisuja on tarjolla enemmän kuin kukaan pystyy hallitsemaan. Kaikkien ei tarvitse käyttää ylettömästi aikaa digitalisaation pohtimiseen eikä kenenkään ole tarpeen olla selvillä kaikista vaihtoehdoista. Enemmän on tarpeen miettiä sitä, mitä halutaan tehdä uudella verkottuneella tavalla ja etsiä sitten tätä tapaa tukevia ratkaisuja. Verkossa tapahtuvassa opiskelussa aidon vuorovaikutteisuuden edistäminen on yksi keskeinen ratkaistava asia. Opiskelijoiden keskinäisen sekä opettajien kanssa tapahtuvan teemaan suuntautuneen keskustelun tukeminen on onnistumisen yksi kulmakivi.

Digitalisaatioon sisältyy uudenlaisen oppimisajattelun tarve, ajattelutavan muutos. Opettajat ja opiskelijat joutuvat rakentamaan suhteensa oppimiseen uudella tavalla. Opetuksen digitalisointi ei tarkoita siirtymistä pelkästään verkossa toteutettavaan opetukseen. Täysin verkossa tapahtuva opetus on yksi uudenlaisen opetuksen erityismuoto. Käänteisen luokkahuoneen idea on keskiössä opetuksen ja oppimisen kehityksessä. Opetukseen sisältyy sekä lähiopetusta että oppimista verkossa. Molemmille on oma paikkansa. Verkossa voidaan tehdä paljon ja lähiopetus on arvokasta. Tähän oppimisen muotoon kohdistuvat odotukset muuttuvat. Kun oppijat kokoontuvat fyysisesti samaan paikkaan, niin tekemisen tulee olla erityisen tähdellistä.

Digitalisaatiolta odotetaan paljon. Road map, jonka avulla uudenlaista oppimista kuljetaan on syytä miettiä tarkasti epärealististen odotusten välttämiseksi. Digitalisaation avulla on helppo toteuttaa asteittain uudenlaista, hyvää ja tarkoituksenmukaista oppimista. Haaste on se, että digitalisoidun opetuksen odotetaan olevan – itse asiassa sen tulee olla – samanaikaisesti sekä tehokkaampaa (eli halvempaa) että parempaa kuin aikaisempi. Tämän paradoksin joudumme kohtaamaan ja etsimään siihen ratkaisuja.

 

Risto Säntti 11.12.2015

Kommentit:

Digitalisaatiosta

Kirjoittanut Pekka Nykänen 12.12.2015 11:13:06

Digitalisaation osalta on paljon puheita mutta vähän villoja. Helsingin Yliopiston kirjaston ylläpitämän lääketietellisen tietokannan ( Terkossa) lääketietellisiä lehtiä ei pääse lukemaan kotoa vaan on matkustettava fyysisesti Yliopiston kirjaston tietokoneelle, jossa näitä julkaisuja voi lukea. Tätä kotoa tapahtuu julkaisujen lukuoikeutta ei saa vaikka olisi valmis maksamaan Terkolle lisenssimaksuista.

Jatkoajatuksia Pekan kommenttiin

Kirjoittanut Risto Säntti 13.12.2015 11:04:08

Samantapaiseen tilanteeseen törmää joskus, kun julkaisija rajaa lehdet verkkojakelun ulkopuolelle määräajaksi ja pakottaa käyttäjän etsimään fyysisen kappaleen kirjastosta. Käänteinen malli - joka myös käytössä - on se, jossa verkkojulkaisu on ensin ja paperijulkaisu myöhemmin.

Varmasti myös kuvaamasi kaltaisissa tietokantojen toiminnallisuuksissa on kehittämisen varaa. Itse olen NELLI-tietokannan käytössä joskus miettinyt sitä jättääkö aineistotyypittäinen haku joitakin oman teeman kannalta kiinnostavia tekstejä valikoimatta tarkasteluun. Tämä tarve korostuu poikkitieteellisissä tarkasteluissa - jotka ovat selvästi kasvavan mielenkiinnon kohteena.

Halvempaa ja parempaa

Kirjoittanut Kristian Siikavirta 15.12.2015 09:00:59

Mietityttää tuo ajatus halvemmasta ja paremmasta opetuksesta digitalisoinnin avulla. Parempaan pitää pyrkiä toki ja siihen on mahdollisuuksia.

Voiko digitalisointi alentaa kustannuksia? Arvauksen pohjaksi voi miettiä mitä opetuksen kustannusta digitalisointi alentaisi. Kustannuksia ovat opetustilat, opettajan työ, materiaalikustannukset, hallinnon työ, opiskelijoiden työ ja kulut, (ai niitä ei varmaan lasketakaan) ja mitä vielä? Toisaalta voi miettiä riittääkö, että entisillä kustannuksilla saisi paljon parempia tuloksia?

Itse aikoinaan HY:ssä pitämieni monimuotoisten kurssien (luentoa, verkkotyöskentelyä, ryhmätyöesityksiä) kohdalla voisin ajatella, että oppimateriaaleista tuli säästöä, sillä kurssi ei edellyttänyt kaikkien lukevan samaan aikaan tiettyä teosta ja laadukasta aineistoa löytyi verkosta. Opetustiloista tai opettajan työstä ei tullut mainittavaa säästöä.

Halvinta "opetusta" on edelleen kirjatentti. Kaikkein halvin voisi olla automaattinen "verkkokuulustelu" "verkkomateriaalista". Näissä opiskelija tekee työt. Se on mielestäni se keskeisin juttu, kuten Ristonkin tekstissä viitataan eli, miten saadaan opiskelija tekemään töitä ja oppimaan itse oikeita asioita ja vieläpä innoissaan.

Käytännön ratkaisuna osa opetuksesta voisi olla halpaa ja osa aiempaa parempaa?

Onko halvempi ja parempi samanaikaisesti mahdollista?

Kirjoittanut Risto Säntti 15.12.2015 12:22:22

Vaatimus halvemmasta ja paremmasta opetuksesta on jotenkin sisäänrakennettuna opetukseen ja yliopiston toimintaan kohdistuviin vaatimuksiin. Kustannuksista tulee säästää ja samalla tuottaa edelleen korkeatasoista opetusta. Digitalisaatioon liittyvät skaalautuvuuden ja monistamisen mahdollisuudet tarjoavat mahdollisuuksia säästöihin. Samalla tulee luonollisesti huomioida hyvän opetuksen vaatimukset, digipedagogiikka.

Digiaineiston tekeminen edellyttää opettajalta ja mieluummin vielä opettajilta (yhteis)työtä. Mikään oppimateriaali ei synny itsestään. Verkkomateriaalin tuottaminen ei ole pienempi (eikä varmaan myöskään suurempi) ponnistus kuin muun opetusaineiston laatiminen.

Yliopiston sisällä ja myös korkeakoulujen välillä on alueita, joilla voidaan harjoittaa järkevää mm. säästäjä tuottavaa yhteistyötä. Voime esimerkiksi tuottaa verkko-opetusaineistoja niin, että samaa materiaalia käytetään useissa eri tarkoituksissa. Tällaiseen löytyy helposti monia mahdollsiuuksia.

Opetustiloihin verkko-opetus tulee vaikuttamaan. Tilojen tarve sekä jossakin määrin vähenee että tiloille asetettavat vaatimukset muuttuvat. Keskipitkällä tähtäimellä tiloja vapautunee muuhun käyttöön. Tilojen muuntamisesta aiheutuu myös kustannuksia.

Opettajien digipedagogisten taitojen kehittäminen on myös resursseja sitova kustannus.

On siis avian totta, että osa opetuksesta voi olla halvemmaa ja osa parempaa. Joitakin kuluja poistuu ja digiopetuksen laajentaminen tuottaa toisaalla lisäkustannuksia.

Kommentoi:

Tämä on Captcha-kuva (http://en.wikipedia.org/wiki/Captcha). Sen näyttämiseen tarvitaan graafinen selain.
Tämä on Captcha. Sinun täytyy syöttää kuvassa näkyvät merkit ottaen isot ja pienet kirjaimet huomioon.
*Pakollinen kenttä

Takaisin

X

Lähetä palautetta tästä sivusta

Nimesi

Sähköpostiosoitteesi

Palautteesi

 
Päivitetty 15.12.2015 - Verkkotoimitus
Login