Hei, me kokeillaan!

Julkaistu 26.03.2019. - Paikan henki

Kokeiluideat ovat hyvää vauhtia hautumassa.

Julkiset toimijat tuskin kykenevät yksin tuottamaan elävää ja tulevaisuusorientoitunutta alue- tai kaupunkikehitystä. Avuksi tarvitaan kansalaisia, arkielämän kokemusasiantuntijoita. Kaikkien panosta siis tarvitaan, koska kansalaiset ovat yhtä kuin kaupunki, kaupunginosa, kylä tai alue.

Kysyntää on myös kiilaskatseisille näkijöille. Mukaan täytyy tietenkin kutsua liukasliikkeiset korkeakouluopiskelijat, yritykset ja yhdistykset, sillä heitäkin tarvitaan. Epätyypilliset toimijat eivät ole vain marginaalista käsin tuuleen huutavia konsensushäiriköitä. Aluekehittämisen uudet toimijat osoittavat suuntaa tai näkevät potentiaalia siellä, missä muut eivät sitä kykene näkemään.

Wasa Innovation Center on oivallinen esimerkki uudenlaisesta pelin rakentajasta siinä, missä sellaiseksi on luettavissa yksityisenä aloitteena ensi askeliaan harppova Peter Vesterbackan mittava infrahanke Helsinki-Tallinna-rautatietunneli.

Nykyisessä toimintaympäristössä aluekehittämisellä ei ole alkua, eikä loppua. Kompleksisessa maailmassa ei myöskään ole yksiselitteisiä toimijuuksia. Parhaiten etenevät hankkeet, joiden kehittämistä eivät jarruta kinastelu siitä, kuka idean omistaa tai kenellä on lupa sitä edistää. Roolit sekoittuvat ja ne ovat järjestettävissä uudestaan tarpeiden mukaan.

Tärkeää on, että tapahtuu. Että asiat nytkähtelevät, ei välttämättä eteenpäin, mutta suuntaansa hakien, niksahdellen-naksahdellen ja ympäristöltään reaktioita kalastellen.

Alue on vakaa hallinnollinen kehys kaikelle yhteiskunnalliselle toiminnalle. Se sementoi joskus liikaa kehittämisen ja kokeilemisen mahdollisuuksia. Elinvoimaisimmat hankkeet hakeutuvatkin paikkoihin, jotka mahdollistavat rajojen ylittämisen, toiminnan väliaikaisuuden ja outojen yhdistelmien sosiaalisen kemian. Paikka mahdollistaa siilojen ulkopuolella toimimisen, kohtauttamisen ja kokeilukulttuurin. Se kiinnittää visiot ja verkostomaiset organisaatiot johonkin, missä niiden päämäärät realisoituvat ideoina ja tuotteina.

Esimerkkinä käyköön vaikkapa Vaskiluotoon rakentuva Wärtsilän Smart Technology Hub. Yhtä hyvin uudenlaiseksi kohtauttamisen paikaksi on hyvää vauhtia kehittymässä Vaasan yliopiston kampus, joka kehittyy avoimena oppimis- ja tutkimusympäristönä yhteisomistuksessa kaupungin kanssa.

Tulimme kokeilleeksi viime viikon aikana (18.3.-21.3.2019) kokeilukulttuuria käytännössä osana hallintotieteiden opetusta. Lyhyen työrupeaman aikana tapahtui hämmästyttävän paljon ajattelua ja ajatusten vaihtoa.

Yhteistyötä tehtiin Vaaasan kaupunkikehityksen tiimin, asiantuntijoiden ja kaupunginvaltuutettujen kanssa. Opiskelijat tutustuivat kokeilujen maailmaan osana Aluekehittämisen projektityökurssia. Tavoitteena oli ideoida kiertotaloutta ja tekoälyä yhdisteleviä teemoja osana kaupungin kehittämistä.

Tämä opetti kolme tärkeää seikkaa.

Ensinnäkin, eri toimijaryhmien ennakko-oletukset siitä, kuinka ihmiset toimivat omien organisaatioidensa puitteissa kahlitsee alueella kytevää luovaa potentiaalia kohtuuttoman paljon. Toiseksi, yliopisto-opiskelijoissa on notkeaa älykkyyttä, mikäli se vain halutaan ja kyetään valjastamaan osaksi yhteiskunnan eri osa-alueiden kehittämistä ja opetusta samanaikaisesti. Kolmanneksi, kokeilukulttuuri vapauttaa innostumaan, koska kokeilulla on myös lupa epäonnistua.

Kommentit:

(Epä)onnistumisesta

Kirjoittanut Esa Hyyryläinen 29.03.2019 15:37:01

Tuota mietin, että kokeilukulttuurin nimissä annetaan lupa epäonnistua, mutta kukaan ei sitten juurikaan kerro siitä kun epäonnistuttiin. Onnistumisen jakaminen eteenpäin on jotenkin helpompaa. -EH-

Hankkeita ja kokeiluja leipomassa

Kirjoittanut Ilkka Luoto 30.03.2019 10:58:56

Esa! Niinpä, se kun kerrottaisiin, missä kohtaa meni vikaan ja miksi meni, säästäisi muilta samankaltaisia teemoja pohtivilta aikaa, vaivaa ja rahaa. Epäonnistuminen on vahva, mutta lähes juhlavan rehellinen termi, siksikin alikäytetty sellainen. Monta kertaa hankkeet/kokeilut vain nuutuvat pois ja häviävät hissukseen maailmankartalta. Aika usein ne ajan hengen mukaisesti leivotaan vain uusiin asentoihin ja taas mennään...

Päiväysvanhaa sisäänleivottua

Kirjoittanut Arto Isosaari 30.03.2019 11:55:23

En olisi varma edes siitä virheistä opiksi ottamisesta. Itänaapurin onneton kokeilukin kaatui isolla rytinällä ja niin näyttävästi, että se tuskin jäi tällä planeetalla keneltäkään huomaamatta. Mutta eipä aikaakaan, kun taikinaa jo leivottiin ja kohotellaan samoista päiväysvanhoista ja pahentuneista aineksista.

Toivottavasti ei kuitenkaan sienipiirasta ole tarjolla, vaikka taas mentiin keittiön puolelle :)

Makuja maailmalta

Kirjoittanut Ilkka Luoto 30.03.2019 12:29:58

Hei Arto, jatketaan keittiössä. Useinhan kokatessa meneee niin, että tehdään niin kuin on aina tehty. Uraantuneista tottumuksista on yllättävänkin vaikeaa ravistautua irti. Eli samat tutut raaka-aineet ja mausteet sujahtavat kattilaan vaikka olisi päättänyt tehdä piiraaseen täytteen uudella twistillä. Mutta että pahentuneista aineksista tai jopa syömäkelvottomista sienistä... Itä on ihmeitä täynnä ja maailmaan mahtuu makuja. Terveiset aluetieteen koekeittiöstä.

Kommentoi:

Tämä on Captcha-kuva (http://en.wikipedia.org/wiki/Captcha). Sen näyttämiseen tarvitaan graafinen selain.
Tämä on Captcha. Sinun täytyy syöttää kuvassa näkyvät merkit ottaen isot ja pienet kirjaimet huomioon.
*Pakollinen kenttä

Takaisin

Päivitetty 26.03.2019 - Verkkotoimitus
Login