Édith Piafin katumus

Julkaistu 19.09.2018. - Ajatusyhteys

Édith Piaf (1915-1963)

Piafia kuunnellessa on helppoa yhtyä siihen, etten kadu mitään.

Ranskalainen r riipii ja raapii, ja torvet pauhaavat. Mutta kun laulu loppuu, tiedän liioitelleeni: kadun sentään jotain.

Édith Piaf (1915-1963) oli rakastettu ja palvottu "Pariisin varpunen": kooltaan pieni mutta ääneltään suuri ja vastustamaton. "Non, je ne regrette rien" eli "Ei, en kadu mitään" (1960) on yksi hänen hienoimmista ja mieleenpainuvimmista lauluistaan. Sen tekemisen aikaan jo vakavasti sairaan laulajan äänestä kuuluu rohkeus ja kiitollisuus siitä, että on saanut elää ja rakastaa.

Suomeksi laulun sanoitti Sauvo Puhtila alias Saukki ja ensimmäisenä sen levytti Vera Telenius vuonna 1974. Teleniuksen laulussa "En kadu mitään" on upeita Twin Peaks -sävyjä. Kokonaisuutena pidän kuitenkin enemmän Irina Milanin versiosta "Join kaiken pois" (1975). Sanat ovat Eino Leinon ja Milanin itsensä. Milan tavoittaa upeasti alkuperäisen laulun tunnelman ja Piafin traagisen elämäntunnon, kun kaikki on kumottu kurkusta alas.

Moni tulkitsee Piafin laulavan siitä, että ei kannata katua mitään. Ei pidä muuttua Lootin vaimon tavoin taaksepäin katsovaksi suolapatsaaksi. Pitää katsoa eteenpäin, oli tehnyt ja tapahtunut mitä tahansa.

Katuva katsoo menneisyyteen ja on vaarassa takertua ja kompastua siihen. Sitä Piaf varoo ylväästi: "Ei, en kadu mitään".

Katumusta arvostellaan jälkiviisaudeksi. Se tulee aina liian myöhään. Viisas olisi jättänyt tekemättä sen, mitä harkitsematon katuu. Toisaalta on kuitenkin parempi katsoa kuin katua eli harmitella jälkikäteen, mitä jäi näkemättä ja kokematta. Mielestäni juuri tähän Piaf viittaa, kun hän sanoo, että ei välitä menneisyydestä ja on elämän kanssa sujut.

On olemassa kuitenkin myös toisenlaista katumusta. Voit katua tekojasi (ja tekemättä jättämisiäsi), koska oli väärin tehdä niin. Voit katua tekojasi myös, koska ne aiheuttavat vahinkoa itsellesi tai muille. Edellisessä tapauksessa kadut tekojasi niiden itsensä vuoksi ja jälkimmäisessä seurausten vuoksi.

Erityisesti teon itsensä katuminen edellyttää syyllisyyden- ja velvollisuudentuntoa. Tällainen katuva on pahoillaan siitä, että on loukannut toista ja rikkonut tätä vastaan. Seurausten katuminen liittyy hyötyjen ja haittojen arviointiin ja sen näkemiseen, että tehty teko on haitallinen ja vahingollinen. Usein (mutta ei välttämättä aina) nämä katumuksen muodot käyvät käsi kädessä: olet pahoillasi sekä itse teosta että seurauksista.

Tekojen itsensä katuminen liittyy vahvasti siihen, että teoilla luomme ja ilmaisemme itseämme. Jos siis kadumme tekojamme, voimme olla pahoillamme paitsi siitä, mitä olemme tehneet, myös siitä, millaisia olemme.

Saatat kuitenkin pitää tällaista katumusta kovin itsekeskeisenä. "Ei, en kadu mitään" voikin herättää seuraavanlaista pohdintaa: itsetutkistelu on sopivassa määrin hyväksi, mutta syyllisyydessä ja katumuksessa rypeminen menee yli kohtuuden.

Vaikka katumus suuntautuu menneisyyteen, voi se tavoittaa myös tulevaa. Katumus kulkee aidon anteeksipyynnön edellä. Yhdessä ne voivat olla anteeksiannon edellytys, vaikka eivät pakota vääryyttä kärsinyttä antamaan anteeksi. Katuva tekee pesäeroa aiemmin tekemäänsä. Hän on pahoillaan siitä, mitä on tehnyt toiselle, ja haluaa kertoa sen tälle. Hän ilmaisee myös, että ei enää tekisi samaa tekoa, jos saisi valita uudelleen. Näin katumus on menneisyyden kautta tulevaisuuteen kulkeva polku.

Vaikka menneisyyteen ei pidä takertua, katumus osoittaa inhimillisyyttä ja vastuuntuntoa. Jos ei koskaan kadu mitään, on turta tai itsekritiikitön. "Joka hiton jutusta, jonka teet tässä elämässä, sinun pitää maksaa", kerrotaan Piafin sanoneen viime sanoikseen. Se viittaa siihen, että hän katui sittenkin.

Kommentit:

Ihana Piaf, hyvä Tommi!

Kirjoittanut Niina Koivunen 19.09.2018 19:27:34

Inhimillisyys ja vastuuntunto, hyvin tärkeitä asioita.

Katuminen välttämätöntä

Kirjoittanut Arto Isosaari 20.09.2018 09:29:05

Hyvä ja tärkeä aihe, Tommi! Tiedostamattomuudesta, ymmärtämättömyydestä tai ylimielisyydestä johtuvan katumattomuuden valitettavan yleinen seuraus on myös anteeksipyytämättömyys. Kuitenkaan täydellistä ihmistä ei ole, joten jokaisella on myös syitä katua ja aidosti pyytää anteeksi.

Dokumenttielokuva Anteeksiantamaton

Kirjoittanut Tommi Lehtonen 20.09.2018 10:04:53

Tästä katumus sekä anteeksipyyntö ja -anto -teemasta on tehty vaikuttava suomalainen dokumenttielokuva Anteeksiantamaton. Se kertoo sotarikoksista tuomitun miehen kujanjuoksusta: siitä, miten hänellä on pakottava tarve pyytää kiduttamiltaan miehiltä anteeksi ja miten vaikea tai mahdotonta näiden tai heidän omaistensa on antaa anteeksi. Valitettavasti elokuva ei ole nyt katsottavissa Yle Areenassa, mutta veikkaisin, että se tulee telkkarista jossain vaiheessa uudestaan: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/01/31/dokumenttiprojekti-anteeksiantamaton

Ohjaat oikeaan, Tommi

Kirjoittanut Arto Isosaari 21.09.2018 10:04:27

Olennaista todellakin on se, mikä kulloinkin on omassa vallassa ja mikä ei. Muita ei voi pakottaa katumaan ja pyytämään anteeksi tai antamaan anteeksi. Ja toisaalta jopa silloin, kun kukaan ei edes pyydä, itse voi anteeksi antaa (myös itselleen) tai olla antamatta.

Kommentoi:

Tämä on Captcha-kuva (http://en.wikipedia.org/wiki/Captcha). Sen näyttämiseen tarvitaan graafinen selain.
Tämä on Captcha. Sinun täytyy syöttää kuvassa näkyvät merkit ottaen isot ja pienet kirjaimet huomioon.
*Pakollinen kenttä

Takaisin

Päivitetty 19.09.2018 - Verkkotoimitus
Login