Akateemisuus velvoittaa

Julkaistu 21.08.2018. - Promootioblogi 2018

Miekka symboloi totuutta. Se on kantajalleen hengen ase, joka kädessä käydään taistoon tutkijan päättelemän totuuden, oikean ja hyvän puolesta.

Promootiojuhlia on järjestetty katkeamatta jo 1200-luvulta lähtien ja uudeksi solmukohdaksi tähän ketjuun nivoutuu pian järjestettävä Vaasan yliopiston viides tohtoripromootio. Aiemmin oikeuden käyttää tohtorin arvoa sai vain osallistumalla promootioon tai maksamalla leimaveron. Tästä periaatteesta on luovuttu, ja nykyisin tohtorin arvoa voi käyttää heti todistuksen saatuaan.

Kun itse väittelin neljännesvuosisata sitten, sain kyllä heti todistuksen saatuani käyttää tohtorin arvoa, mutta en saanut kantaa tohtorin hattua. Oikeus käyttää tohtorin tutkintoon kuuluvia akateemisia arvomerkkejä syntyi vasta, kun osallistuin tohtoripromootioon. Tosin nykyisin olen kuullut tuoreiden tohtoreiden tilaavan hattunsa ennen promootiota, ja Vaasan yliopistossakin hankimme hattuun kiinnitettävän lyyran usein lahjaksi väittelijälle. Miksi siis edelleen järjestämme kolmipäiväiset juhlallisuudet tohtoreiden vihkimiseksi?

Promootion sanoma tiivistyy promootioaktissa tohtoreille luovutettaviin symboleihin – hattuun, miekkaan ja diplomiin. Diplomi vahvistaa tohtorin arvon ja aseman akateemisen tiedeyhteisön jäsenenä. Niinpä promootio ei ole vain promovoitavien tohtoreiden henkilökohtainen juhla, vaan koko tiedeyhteisö juhlii uusia jäseniään. Juhla on luonteeltaan vahvasti yhteisöllinen. Tohtorinhattu viestii oppineisuuden hyveitä ja sen kantajan vapaudesta harjoittaa tiedettä.

Hatun pyöreän muodon puolestaan sanotaan viestivän sitä, että sen kantajan tulee antaa selkeät vastaukset esitettyihin kysymyksiin luonnollisesti ja saivartelematta. Silinterityyppisen tohtorinhatun väri ilmentää tieteenalaa: oikeustieteilijän hattu on tummanpunainen, teologin violetti, lääketieteilijän tummanvihreä, taiteen tohtorin tummansininen, sotatieteen tohtorin harmaa ja useimmilla muilla – ja siis valtaosalla yliopistomme tohtoreista – hattu on musta. Myös hattuun kiinnitettävä lyyra ilmentää usein tieteenalaa. Meillä Vaasan yliopistossa promovoitavat tieteenalasta riippumatta kiinnittävät kuitenkin hattuunsa yleensä yliopistomme oman tyylikkään lyyran.  Mielestäni tämä hienolla tavalla ilmentää tohtoreiden halua identifioitua nimenomaisesti Vaasan yliopiston tiedeyhteisön jäseniksi.

Miekka puolestaan symboloi totuutta. Se on kantajalleen hengen ase, joka kädessä käydään taistoon tutkijan päättelemän totuuden, oikean ja hyvän puolesta. Suomessa tohtorinmiekka otettiin käyttöön Helsingin (Aleksanterin) yliopiston 200-vuotisjuhlassa vuonna 1840. Edelleen miekaksi valitaan usein Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema siviilimiekka, mutta myös muita miekkoja näkee käytettävän. Promootiossa ojennettavaan miekkaan kiinnitetään yliopiston tunnus. Yliopistossamme siinä – samoin kuin hattuun kiinnitettävässä lyyrassa – komeilee Vaasa-suvun vaakunasta tuttu rynnäkkörisukimppu (vase). Kovin on siis sotaisat symbolit. Me taistelemme miekalla oikeaksi päättelemämme puolesta ja myös puolustaudumme hyökkäyksiltä lyyramme suojaamina.

Tohtorin diplomin ja tutkinnosta viestivien arvomerkkien sanomaa on mielestäni varsin aiheellista pohtia juuri nyt. Miten innokkaasti taistelemme päättelemämme totuuden ja oikeuden puolesta tänä ”totuuden jälkeisenä aikana”, jolloin ”vaihtoehtoiset totuudet” mediajulkisuuden siivittäminä saavuttavat tietoisuutemme teholla, jota tieteellisen julkaisutoiminnan vaikuttavuus voi vain kadehtia? Toisaalta, miten vahvasti jaksamme taistella relevantin tutkimuksen puolesta ”julkaise tai tuhoudu” – toimintaympäristössä? Miten helppo onkaan korvata aidon tieteellisen kontribuution tavoittelu julkaisumäärien metsästyksellä mittaamiseen perustuvan tulosohjauksen aikana. Miten vapaasti voimme harjoittaa tiedettä profilointitavoitteiden, verkostojäsenyyksien ja kumppanuuksien, projektien ja ulkopuolisen rahoituksen paineistuksessa? Entä miten määrittelemme tiedeyhteisön jäsenyydet ja rajat tilanteessa, jossa tieteenalojen väliset aidat hämärtyvät ja tohtorit työllistyvät yhä yleisemmin yliopistoyhteisön ulkopuolelle?

Kiperiä kysymyksiä on helppo esittää eikä niihin suinkaan ole olemassa valmiita vastauksia. Kuitenkin tohtorin diplomin, hatun ja miekan sisältävä symboliikka on edelleen ajankohtainen. Promootiojuhla haastaa meidät miettimään akateemisuuden, tutkimuksen ja oman tekemisemme lähtökohtia. Meillä on oltava kirkas näkemys siitä, minkä puolesta työskentelemme ja millaiset arvot työtämme ohjaavat. Akateemisuus velvoittaa.

Kirjoittaja on tohtoripromootion juhlamenojen ohjaaja.

Pirjo Laaksonen
Dekaani, professori
Markkinoinnin ja viestinnän akateeminen yksikkö
Vaasan yliopisto

Kommentit:

Ei kommentteja toistaiseksi.

Kommentoi:

Tämä on Captcha-kuva (http://en.wikipedia.org/wiki/Captcha). Sen näyttämiseen tarvitaan graafinen selain.
Tämä on Captcha. Sinun täytyy syöttää kuvassa näkyvät merkit ottaen isot ja pienet kirjaimet huomioon.
*Pakollinen kenttä

Takaisin

Päivitetty 21.08.2018 - Verkkotoimitus
Login