Taloudellisesta lukutaidosta ja hyvinvoinnista

Julkaistu 29.01.2016.

Esa Hyyryläinen hiljattain käsitteli ansiokkaasti blogissaan käyttäytymistaloustiedettä. Oma pääasiallinen tutkimuksellisen kiinnostukseni kohde on taloudellinen lukutaito, jossa Esan esiintuoma tuuppaamisen käsite on relevantti. Taloudellisen lukutaidon kirjallisuushan lähtee pitkälti siitä empiirisestä havainnosta, että kansalaisten taloudellinen tietämys on sangen puutteellista, ja että tällä on yhteys heidän tekemiinsä taloudellisiin valintoihin.

Tästä havainnosta käsin voidaan sitten antaa erilaisia toimintasuosituksia. Yksi vaihtoehto on Esan suosittama tuuppaaminen: vaikka ihmisille jätettäisiin mahdollisuus tehdä huonoja päätöksiä, yritettäisiin enemmän tai vähemmän hienovaraisesti ohjata heitä tekemään parempia päätöksiä. Ihmisille voidaan myös antaa lisää tietoa siitä, millaisia päätöksiä heidän kannattaisi tehdä; valistuksen antamista voidaan sitäkin kai pitää eräänlaisena tuuppaamisen muotona. Taloudellisen lukutaidon maailmassa näitä asioita voidaan (yksinkertaistaen) pukea sellaisiin iskulauseiden muotoihin kuin ”säästäminen hyvästä, velka (ainakin lyhytaikainen ja korkeakorkoinen) pahasta”, tai, kuten vanha kansa sanoi ”velka on veli otettaessa, veljenpoika maksettaessa”.

Ei liene epäilystä siitä, etteikö kuluttajien tekemiin valintoihin pystyisi vaikuttamaan sillä, miten vaihtoehdot esitetään, mikä on oletusvalinta (eli se vaihtoehto, joka toteutuu, kun kuluttaja ei tee mitään eksplisiittistä valintaa), ja mitä tietoa kuluttajille annetaan. Jos rationaalisuudella tarkoitetaan sitä, että kuluttajat ovat omia hyötyään maksimoivia koneita, jotka tekevät salamannopeudella päätöksiä ja että heillä on kaikki relevantti tieto olemassa valmiina, niin varmasti juuri kenenkään mielestä kuluttajat eivät ole rationaalisia. (Toinen asia on sitten se, kuten Petri Kuosmanen kommentissaan viittasi, että tämä ei ole nykytaloustieteen käsitys kuluttajan rationaalisuudesta).

Kiinnostavampi kysymys on kuitenkin se, mitä tästä seuraa. Kuluttajien valintoihin pystyy siis vaikuttamaan tuuppaamalla, hyvä näin. Onko sillä väliä, kuka tuuppaa? Liian helposti tunnutaan ajattelevan, että tuuppaamalla päästään jotenkin parempiin lopputuloksiin. Mutta eikö markkinoinnin väki ole tajunnut tuuppaamisen voiman jo kauan ennen taloustieteilijöitä ja hallinnon tutkijoita? Miksi tuuppaaminen aina tapahtuisi jotenkin hyvinvointia parantavaan suuntaan? Vaikka toimijana olisi julkinen valta ja siksi periaatteessa hyvät tarkoitukset kyseessä, eivätkö hyvin tunnetut julkisen valinnan ongelmat päde tässäkin? Tietääkö julkinen valta aina paremmin kuin yksityiset henkilöt, miten heidän tulisi toimia?

Kun tammikuun alussa olin isossa taloustieteen konferenssissa Kaliforniassa, yksi mielenkiintoinen sessio oli omistettu päätöksentekoon vaikuttamisen hyvinvointivaikutuksille. Hyyryläisen kuvaama tuuppaaminen on todella nykyaikaisen taloustieteen keskiössä, mutta sen hyvinvointivaikutuksiin ollaan myös suhtautumassa kriittisemmin. Tuuppaaminen voi viedä keskimäärin oikeaan suuntaan, mutta se vaatii resursseja, kaikki eivät pidä siitä että heitä tuupataan, ja lisäksi osaa väestä voidaan tuupata väärään suuntaan. Antaakseni esimerkin: Ajatellaan, että mainosten pauhun ja kulutuksen ylistyksen yläpuolelle kohoaisi talousvalistajien ääni säästämisen hyödyistä, ja kaikki alkaisivat laittamaan tuloistaan tietyn osan syrjään talletettavaksi tai sijoitettavaksi. Vaikka tämä olisi monelle hyvä, olisiko se sitä köyhyydessä elävälle lapsettomalle mökin mummolle, vai kannattaisiko mummon alkaa jo purkaa säästöjään ja elää loppuvuotensa mukavammin? Toisaalta, kuka ulkopuolinen pystyy sanomaan, mitä mummon pitäisi tehdä? Ehkä mummo on laihialainen ja säästäväisyys on keskeinen osa hänen identiteettiään.

Käyttäytymistaloustiede on rikastuttanut taloustiedettä tavattomasti. Uusien lähestymistapojen lisäksi se on tuonut mukaan myös uusia kysymyksiä, kuten sen, miten kuluttajien hyvinvointia tulisi näissä viitekehyksissä analysoida. Perimmiltään nämä asiat liittyvät sellaisiin isoihin kysymyksiin, kuin miksi yksilöinä toimimme lähes jatkuvasti omaa parempaa tietämystämme vastaan, ja kenellä on oikeus vaikuttaa jollain tavalla päätöksentekomme kannustimiin. Näitä kysymyksiä on siinä mielessä hyödyllistä tarkastella, että ainakaan ei voi odottaa löytävänsä tyhjentäviä vastauksia kovin nopeasti.

Kommentit:

Tottumus on toinen luonto

Kirjoittanut Heikki Halonen 29.01.2016 14:59:08

Taloudellisissa asioissa ihminen on tavattoman konservatiivinen. Kerran opittu periaate ja uskomus säilyy, vaikka ympäröivät olosuhteet muuttuisivat. Vuosikymmenten aikana olemme esimerkiksi oppineet, mitä hyötyä on alhaisesta inflaatiosta. Tämä näkemys vahvistuu aina käydessämme ostoksilla. Inflaation meneminen negatiiviseksi on ollut monen näkökulmasta valonpilkahdus synkän ajan keskellä. Deflaatiosta varoittavilla on nähty vain olevan ketunhäntä kainalossaan.

Jokainen markkinoija tietää, että paras tulos saavutetaan silloin, kun ihminen saa tehdä oivalluksensa ainakin näennäisesti ihan itse. Tuuppaaminen oikeaan suuntaan ei saa olla liian voimakas eikä päällekäyvä. Kansantaloudellisissa kysymyksissä ajattelutapojen ja näkemysten muutokset tapahtuvat vain kovin hitaasti. Usein vahinko on jo tapahtunut.

Yksilöiden ja yhteisöjen talouslukutaito

Kirjoittanut Tommi Lehtonen 29.01.2016 15:06:36

Kiitos paljon tärkeän ja kiinnostavan aiheen esille nostamisesta, Panu! Taloudellista lukutaitoa on tärkeä tarkastella ensinnäkin yksilöiden kannalta ja pohtia, mitä yksilöiden on tärkeä tietää taloudesta ja miten heitä voitaisiin arvostavasti "tuupata" hyvään suuntaan. Tässä blogissa käsitellään tätä yksilöiden näkökulmaan ansiokkaasti. Kuitenkin myös kollektiivien kuten kokonaisten kansakuntien ja kulttuurien talouslukutaito ja "tuuppaminen" ovat myös tärkeitä, koska suuret maailmanlaajuiset kysymykset kuten ympäristöongelmat vaativat kollektiivisia ratkaisuja.

Yksilöt vs. yhteisöt

Kirjoittanut Panu Kalmi 29.01.2016 16:54:38

Kiitos paljon kommenteista! Kun mikrosta siirrytään makroon, asiat käyvätkin monimutkaisemmaksi. Heikki tuokin esimerkillä hyvin esiin, että mikä yksilön kannalta voi näyttää hyvältä kehitykseltä, ei välttämättä kansantalouden tasolla sitä. Toinen esimerkki olisi Keynesinkin identifioima "säästämisen paradoksi": vaikka säästäminen yksilön tasolla olisi hyvinkin järkevää, koko kansantalouden tasolla ylettömän korkea säästämisaste voi olla kasvun jarru. Yksilön käyttäytymiseen tietysti vaikuttaa makrotason kannustimet, joten viime kädessä näitä tulisi yrittää miettiä yhdessä.

Tommi on toki myös oikeassa siinä, että kun päätökset koskevat laajempia ryhmiä ja niihin liittyy myös markkinavaihdannan ulkopuolisia elementtejä (ulkoisvaikutuksia taloustieteen jargonissa), niin päätöksetkin on tehtävä kollektiivisesti. Siinä ei enää välttämättä tuuppaminenkaan auta, vaan kovat säännökset ja hintamekanismiin puuttuminen mm. veroilla ja päästökiintiöillä (ja ehkä myös niiden kaupalla) on tarpeen.

Jatkan käyttäytymistaloustieteestä

Kirjoittanut Esa Hyyryläinen 02.02.2016 11:43:49

Yksi seuraus käyttäytymistaloustieteestä on se, että minäkin hallinn0n tutkijana olen (taas) kiinnostunut siitä mitä taloustieteilijöillä on sanottavaa. Tuuppaamisen problematiikasta varmaan löytyisi siltoja alojemme välille. Siltä varalta että sitä lähdetään miettimään, totean tässä yhteydessä etten usko julkisella hallinnolla olevan järkeä joka muualta puuttuu. Sille on vaan annettu tehtäväksi yhteiskunnan kokonaisedusta huolehtiminen, ja siihen kuuluu se, että pitää yrittää vaikuttaa kansalaisten käyttäytymiseen. -EH-

Tuupausta lain keinoin?

Kirjoittanut Kristian Siikavirta 03.02.2016 12:37:20

Tässäpä mielenkiintoisia ja mielestäni tärkeitä ajatuksia tuuppaamisesta, käyttäytymisestä ja talouden tiedoista!

Liityn mukaan oikeustieteen näkökulmasta ja vähän sen vierestäkin. Länsimaisessa oikeusvaltiossa näkyvin tuuppaaja tai ohjaaja on ollut valtio. Näissä blogi-kirjoituksissa on tullut kivasti esiin, että on muitakin tuuppaajia eli muun muassa yritykset ja muut yhteisöt sekä tietysti kanssaihmiset ja sosiaaliset verkostot. Tuuppausta voisi kai sanoa ihmisen päätöksentekoon vaikuttamiseksi. Päätöksentekotilanteet voivat mielestäni olla erilaisia. Kuluttaja tekee päätöksen tarpeidensa, arvostusten ja käytettävissä olevien resurssien (raha, tieto) ja tunteiden mukaan. Päätös voi koskea hyödykkeen hankintaa tai vaikkapa sosiaalista käyttäytymistä eli esim. noudatanko sääntöä vai en. Viimeisin päätös kiinnostaa oikeuden tutkijaa erityisesti.

Oikeustieteen laitamilla on puhuttu tuuppauksesta ohjauksena, joka voi olla ainakin jotenkin virallista, näkyvää ja muodollista ja sitten toisaalta sosiaalista. Muodollinen ohjaus voi olla vaikkapa taloudellista (verot ja maksut), oikeudellista (pakottavaa sääntelyä ja seuraamuksia) ja informaatio-ohjausta (moraalista suostuttelua, tietoa ja tutkimusta). Nämä ohjauskeinojen luokittelut löytyvät oikeustieteen sijaan regulaatioteoriasta eli sääntelyteoriasta, jota ovat systematisoineet mm. Baldwin, Cave & Lodge oppikirjoissaan (Understunding Regulation) ja Suomessa siitä ovat puhuneet lainsäätäjälle muiden muassa Jyrki Tala ja Kalle Määttä.

Oikeuden tutkijalle asian tekee läheiseksi muun muassa lainvalmistelijalle annettu ohje, jonka mukaan lainvalmistelussa pitää pohtia erilaisia tavoitteiden toteuttamisvaihtoehtoja (Oikeusministeriö, Hallituksen esityksen laatimisohjeet, OM julkaisu 2004:4). Mielestäni tämä tarkoittaa vaikkapa erilaisten tuuppauskeinojen miettimistä ja tuuppaajien analysointia.

Suomalaisessa järjestelmässä valta vaikuttaa päätöksenteon kannustimiin on ollut virallisesti valituilla edustajilla valtion tai kunnan päätöksenteossa. Minusta näyttää, että tuuppaajia on tullut lisää muun muassa viestinnän laajentuessa. Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa vaikutetaan uusilla tavoilla, joita emme oikein tunne. Itselleni oli mielenkiintoista lukea Saara Jantusen kirja Infosota (Otava), jossa tuuppaajia ilmaantui sieltä sun täältä niin että päätä pyörrytti. Itse luotan ”riittävässä määrin” suomalaisen järjestelmän viralliseen tuuppaajaan (eduskunta ja valtioneuvosto) ja tutkittuun tietoon. Tuuppauksen vaikutukset määräytyvät mielestäni järjen ja tunteiden (Jane Austen) ja vaistojen varassa (George A. Akerlof & Shiller, Robert J.: Vaiston varassa, Gaudeamus)?

http://oikeusministerio.fi/fi/index/julkaisut/julkaisuarkisto/20044hallituksenesitystenlaatimisohjeet/Files/HALLITUKSEN_esityksen_laatimisohjeet.pdf

Monitieteisyydestä

Kirjoittanut Panu Kalmi 05.02.2016 07:45:29

Hei, kiitos vielä näistä jälkimmäisistä kommenteista! Käyttäytymistaloustieteen ansiona voidaan varmaan pitää myös sitä, että eri tieteenaloilta tulevat henkilöt kokevat viitekehyksen hyödyllisenä. Hienoa, jos tieteiden väliset raja-aidat madaltuvat pikemminkin kuin korottuvat. Varmaankin näihin asioihin tulen vielä blogissani palaamaan!

Kommentoi:

Tämä on Captcha-kuva (http://en.wikipedia.org/wiki/Captcha). Sen näyttämiseen tarvitaan graafinen selain.
Tämä on Captcha. Sinun täytyy syöttää kuvassa näkyvät merkit ottaen isot ja pienet kirjaimet huomioon.
*Pakollinen kenttä

Takaisin

Päivitetty 29.01.2016 - Verkkotoimitus
Login