Petos ja manipulaatio kukoistavat markkinataloudessa

Julkaistu 19.08.2016.

Nobel-palkittujen Akerlofin ja Shillerin kirja on juuri sellainen, kuin otsikko lupaa: provokatiivinen.

Toukokuussa minulla oli ilo osallistua Washington DC:ssa seminaariin, jossa puhujana oli Nobelin taloustieteen palkinnon saanut taloustieteilijä George Akerlof. Hän esitteli uutta kirjaansa (Phishing for Phools: The Economics of Manipulation and Deception, Princeton University Press), jonka hän on kirjoittanut yhdessä (niin ikään Nobel-palkitun) professori Robert Shillerin kanssa.

Kirja on juuri niin provokatiivinen kuin sen alaotsikosta (ja tämän kirjoituksen otsikosta) voi päätellä: markkinatalous antaa systemaattiset kannustimet petokseen ja manipulaatioon. Tästä markkinatalouden ominaisuudesta johtuu, että ajatus sääntelemättömien vapaiden markkinoiden aikaansaamista optimaalisista tulemista on kestämätön.

Akerlof ja Shiller käyttävät kirjassaan melko laajaa määritelmää petoksesta ja manipulaatiosta: sillä ei tarkoiteta ainoastaan tilanteita, jossa joku osapuoli syyllistyy laittomuuksiin, vaan kaikkia toimintoja, jossa toinen osapuoli (yleensä myyjä) käyttää hyväkseen informaatioetujaan, auktoriteettiasemaansa tai toisen osapuolen psykologisia heikkouksia tämän etujen vastaisesti.

Kirjassa esitetään esimerkki luottokorttimaksamisesta: tieteellinen näyttö Prelecin ja Simesterin tutkimuksessa osoittaa, että kuluttajat, jotka käyttävät luottokorttia maksuvälineenä, ovat valmiita maksamaan samoista hyödykkeistä systemaattisesti enemmän kuin kuluttajat, jotka maksavat käteisellä. (Kokeellisessa tutkimusasetelmassa pystytään kontrolloimaan kuluttajien ominaisuuksia, joten tulos ei johdu siitä, että luottokorttia käyttävät olisivat varakkaampia.) Tämä johtunee siitä, että luottokorttia käyttävien kuluttajien ei tarvitse miettiä niin paljon rahojensa riittävyyttä, koska he voivat lykätä maksun tuonnemmaksi. Mahdollistamalla luottokorttimaksaminen kuluttajat saadaan kuluttamaan enemmän, kuin he oikeastaan haluaisivat kuluttaa, ja tämä täyttää manipulaation tunnusmerkit, vaikka mitään laitonta ei tapahdu. Vastaavanlaisia esimerkkejä siitä, kuinka kuluttajia höynäytetään rahoitus- ja hyödykemarkkinoilla, annetaan kirjassa lukuisia (esimerkiksi auto- ja asuntokauppaan liittyen).

Kirjalla on suoraa relevanssia kuluttajien taloudellisen osaamisen ja kuluttajakäyttäytymisen tutkimukseen. Jossain tilanteissa, jos kyse on epäsymmetrisen informaation hyödyntämisestä, taloudellisen lukutaidon parantaminen auttaa: kun kuluttajat ymmärtävät vaikkapa rahoitustuotteet paremmin, he osaavat itse valita tilanteisiinsa sopivimmat, riippumatta siitä, mitä heille yritetään myydä. Mutta toisinaan ongelma ei ole informaatiossa, vaan itsekontrollissa: kuluttajien preferenssejä manipuloimalla heille pystytään myymään tuotteita, jotka ovat heidän omien etujensa vastaisia. Mikä mielenkiintoisinta, useissa tilanteissa kuluttajat tietävät itsekin toimivansa etujensa vastaisesti. Esimerkkejä tästä ovat esimerkiksi uhkapelaaminen, alkoholin liikakulutus, ja pikavipit. Loogisesti tästä seuraa, että kuluttajien tekemistä valinnoista ei voi päätellä heidän todellisia preferenssejään: Samuelsonin paljastettujen preferenssien teoria ei siis päde. Tämä on taloustieteilijälle ehkä provokatiivisin väite kirjassa, joskin muut se voi jättää kylmäksi.

Miten tilanne voidaan ratkaista? Akerlof ja Shiller esittävät sääntelyn, kuluttajasuojan ja kuluttaja-aktivismin mahdollisina ratkaisuina. Lienee hyvä todeta, että he eivät esitä mitään vaihtoehtoista talousjärjestelmää (kuten suunnitelmataloutta) ratkaisuna; kuten suunnitelmatalouksien kirjallisuudesta hyvin tiedetään, petokset ja manipulaatiot olivat yhtä lailla todellisuutta näissä talouksissa, joskin keinot olivat usein erilaisia kuin markkinatalouksissa. Lisäksi suunnitelmatalous johtaa monenlaiseen taloudelliseen tehottomuuteen.

Yksi ratkaisu, jota kirjassa ei käsitellä, mutta jota käytän yhtenä esimerkkinä peruskurssilla, on yrityksen omistusrakenne. Tilanteessa, jossa myyjällä on informaatioetu ostajaan verrattuna, myyjä usein myös käyttää tätä etuaan hyväkseen, erityisesti jos se on voittoa maksimoiva monikansallinen yritys. Se ei tee näin siksi, että nämä yritykset palkkaavat erityisen moraalitonta henkilökuntaa, vaan siksi, että niillä on velvoite maksimoida osakkeenomistajien voittoja. Jos voittoja lisää se, että käytetään hyväksi naivien ostajien tietämättömyyttä tai itsekuriongelmia, niin näin on tehtävä, kunhan ei samalla tehdä mitään laitonta. Kannustimet ovat erilaisia osuuskunnissa ja perheyrityksissä. Koska nämä eivät samalla tavalla pyri voittojen maksimointiin, niin niillä on vähäisemmät kannustimet hyödyntää kuluttajien heikkouksia ja tietämättömyyttä. Vaikka tätä aihetta on vaikea tutkia, niin Bubbin ja Ryanin artikkeli antaa mielenkiintoista osviittaa siitä, kuinka osuustoiminnalliset rahoituslaitokset perivät systemaattisesti pienempiä luottokorttimaksuja kuin voittoa maksimoivat.

Kirjassa keskustellaan myös mielenkiintoisella tavalla siitä, miten kuluttajille saadaan myytyä Suuria Kertomuksia, jotka sitten ohjaavat heidän toimintaansa. Kirjoittajat näkevät Yhdysvaltojen kontekstissa vapaan markkinatalouden ja valinnan vapauden tällaisena tarinana, joka on vaikeuttanut (kirjoittajien mielestä) rationaalisen talouspolitiikan tekemistä. Tässä tosin näkyy kontekstin erilaisuus: Suomessa suuri kansallinen tarina ei varmaankaan olisi mahdollisimman vapaa markkinatalous, vaan hyvinvointivaltio.

Kirja on mielenkiintoinen ja lukemisen arvoinen, vaikka ei kaikkia kirjoittajien arvolähtökohtia hyväksyisikään. Jossain mielessä ilmaan jää kysymys, mitä yleistä kirja on opettanut. Taloustieteen näkökulmasta keskeiset havainnot ovat siinä, että vapaiden markkinoiden ei voi olettaa johtavan optimaalisiin tulemiin (hyvinvointiteoreettisissa mielessä) eikä tehdyistä valinnoista voi kaikissa tilanteissa päätellä kuluttajan preferenssejä. Toisaalta nämä ovat melko teoreettisia havaintoja, ja ainakin itse mietin, mahtavatko jotkut taloustieteilijät todella uskoa hyvinvointiteoreemien ja paljastettujen preferenssien teorian yleispätevyyteen. Lisäksi kirjan määritelmä manipulaatiolle on niin lavea, että on vaikea kuvitella elämänaluetta, jossa sitä ei toistuvasti esiintyisi, lähtien vaikka hierarkkisista työsuhteista ja ihmissuhteista. Talous ja markkinavaihdanta ovat kuitenkin vain elämää, ja niitä koskevat samat epätäydellisyydet kuin muutakin elämän alueita. Tärkeämpi kysymys on se, miten markkinatalous toimii suhteessa vaihtoehtoihin ja miten havaittuja ongelmia voidaan korjata, ja niiltä osin kirjan anti on laimeampaa. Mutta ainakin kirja osoittaa mielenkiintoisella tavalla, että kuluttajien valintojen tutkimuksessa tarvitaan yhtä lailla psykologiaa kuin taloustiedettä. Tässä asiassa käyttäytymistaloustieteellä on varmasti vielä paljon annettavaa.

Kommentit:

Kaupankäynti on peliä

Kirjoittanut Tommi Lehtonen 19.08.2016 13:47:51

Vaikuttaa hyvin kiinnostavalta kirjalta. Se johdattaa katsomaan taloudellisia suhteita ja erityisesti kaupankäyntiä eräänlaisena pelinä, jota kauppias osaa pelata usein paremmin kuin asiakas. Naiivi asiakas ei edes tajua olevansa mukana pelissä. Peli voi olla myös niin koukuttava ja myyjä niin mestarillinen, että asiakas jopa nauttii "huijatuksi" tulemisesta (kunhan huijaus ei ole törkeä).

Arvaamaton ihminen välissä

Kirjoittanut Arto Isosaari 19.08.2016 18:17:48

Kyseiseen seminaariin osallistumisestasi on iloa ja hyötyä nyt myös meille muille sinua seuraaville ja kuunteleville!

Hyödyke ei todellakaan myy itse itseään, vaikka joskus niin haluttaisiin uskoa. Myynti voi olla aggressiivista tai hienovaraista monista syistä, omistusrakennekin saattaa vaikuttaa. Myös mahdollisimman huomaamatonta markkinointiviestintää ja manipulaatiota käytetään. Eikä ostajakaan täysin viaton ole: petos se on itsepetoskin. Joskus jopa törkeä.

Vaikka kuluttajakäyttäytymisen todelliset preferenssit onnistuttaisiin paljastamaan jälkikäteen, se ei ole käänteentekevää tai merkittävä voitto. Ei ainakaan uusien innovaatioiden kehittäjille ja niihin varoja satsaaville. Varman hitin keksiminen ja lanseeraaminen lepäävät lopulta aina enemmän uskon ja toivon kuin tiedon varassa. Sillä psykologiset heikkoudet, kuten halut ja tarpeet sekä itsehillinnän vajavaisuus, jotka markkinataloutta vauhdittavat, eivät ole vakioita vaan olosuhde-, tunne- ja tilannekohtaisesti vaihtelevia. Lopulta arvaamattomia ovat rouvain ja herrain kukkaroiden tiet.

Markkinataloutta on aivan yhtä perusteltua kyseenalaistaa kuin mitä tahansa. Mutta tärkeämpi kysymys todellakin on, mikä on vaihtoehto? Hyvin suunniteltu neuvostoliittolainen suunnitelmatalous tuli tiensä päähän tutuista syistä: toteutuksessa ryssittiin ja arvaamaton kuluttajakäyttäytyminen pääsi yllättämään sukkahousut jalassa ja kädessä. Varmasti tuotteiden valmistamiseen ja myyntiin saattamiseen varattu viiden vuoden aikajännekin oli liian pitkä, samoin näiden sen jälkeinen parasta ennen päiväys +5 vuotta. Edes tarkasti säännöstellyillä niukkuuden markkinoilla kulutuskäyttäytymistä ei pystytty arvaamaan, saati kontrolloimaan.

Tässä yhteydessä ei voi olla tuomatta esiin huolta siitä, mitä on tapahtumassa Yhdysvaltojen Suurelle Kertomukselle, American Dreamille. Onko siitä "diilistä" jäljellä enää pelkkä irvikuva, kun näemme mitä amerikkalaisen unelman täyttyminen tarkoittaa vapaan markkinatalouden ja vapaan valinnan ykköstykin, Donald Trumpin tapauksessa.

kaupankäynnistä ja Trumpista

Kirjoittanut Panu Kalmi 19.08.2016 19:05:22

Kiitos paljon Tommille ja Artolle hyvistä kommenteista. Kaupankäynnissä on se mielenkiintoinen piirre, että jossain mielessä toisen voitto on toisen tappio: jos maksat euron "ylihintaa" (jollain tavalla määriteltynä), niin se koituu myyjän hyväksi ja on pois ostajan taskusta. Toisessa mielessä kumpikin voittaa: kun kauppa on vapaaehtoista, niin kumpikin osapuoli kokee kaupan toteutuessa olevansa paremmassa tilanteessa kuin ennen kauppaa, normaaleissa tilanteissa ainakin. Ja näin yleensä onkin: vaikka maksaisit kiinteistönvälittäjälle mielestäsi kohtuuttoman preemion, niin silti on parempi, että asunto menee kaupaksi, kuin että olisi vuosia myytävänä. Tai ylihintaiset auton merkkihuollot on parempi vaihtoehto kuin se, että auto leviää tielle tai joudut teknisen vian vuoksi onnettomuuteen. Taitavimmat löytävät näistäkin parhaat diilit itselleen.

Kaupankäynnin mahdollistamat molemminpuoliset edut ovat toki se keskeinen syy, miksi markkinatalous vaikuttaa olevan paras mahdollinen talousjärjestelmä, myös Akerlofin ja Shillerin mielestä. Tietty hienosäätö on aina paikallaan, myös sen vuoksi, että kansan tuki järjestelmällä säilyy. Itse pidän suurempana ongelmana sitä, että koska vaihtoehtoja on niin hankala hahmottaa, markkinatalouteen suhtaudutaan liiankin kriittisesti ainakin meillä Suomessa.

Kuten tekstissäkin mainitsin, niin ongelmana Akerlofin ja Shillerin kirjassa on minusta se, että manipulaation määritelmä on niin laaja, että lopulta he päätyvät kuvaavaan täysin yleismaailmallista ilmiötä. Ihmisten ja maailman epätäydellisyys tuskin tulee yllätyksenä kenelläkään muulle kuin henkilölle, joka elää enemmän taloustieteen mallimaailmassa kuin todellisuudessa. Tämän vuoksi kirja on jotenkin paradoksaalisesti populaari kirja, joka tuntuu olevan suunnattu kommentiksi taloustieteen ajatusmalleista ja taloustieteilöille. Joka tapauksessa erittäin hyvin kirjoitettu ja viihdyttävä sellainen.

Jos kuvatunlaiset ongelmat haluaisi ottaa vakavasti, niin ratkaisut löytyisivät ehkä muualta kuin taloustieteen piiristä: toisten kunnioittaminen ja sivistynyt käytös olisivat iso askel oikeaan suuntaan. Valitettavasti tuntuu, että Arton mainitsema Trump on askel siihen suuntaan, että sivistyksellä ja valistuneella markkinataloudella on entistä synkempi tulevaisuus edessään.

Epätäydellinen maailma ja inhimilliset taipumukset

Kirjoittanut Kristian Siikavirta 22.08.2016 15:09:00

Onneksi maailma ei ole täydellinen. Epätäydellisestä saa paljon parempia tarinoita kuten näistä keskusteluista huomaa!

"Lainoppijana" olen pitkään katsellut, kuinka ihmisten (ja yritysten) käyttäytymistä yritetään ohjata yhteisen edun mukaisiin uomiin asettamalla eri vaihtoehdoille kustannuksia kohtuullisten seuraamusten tai pienten palkkioiden avulla. Euroopassa sitä kai kutsutaan "sosiaaliseksi markkintaloudeksi" ja "sääntelyksi". Oma mielikuvitukseni on niin hidas, etten onneksi keksi markkinataloudelle ja ihmimilliselle vapaudelle ja vastuulle hyviä vaihtoehtoja. :)

Lainsäädäntötutkimuksen piirissä on keskustelu mm. siitä, että nämä inhimilliset piirteet pitäisi otta huomioon lainsäädännössä ja niin näyttää tehdynkin silloin tällöin. Mainonnan sääntely on siitä yksi esimerkki ja alkoholin mainonnan ja markkinoinnin sääntely varmaan tuorein (Alkoholilaki 1143/1994). Se herättää yleensä aina kiivaan keskustelun, jossa kannattasisi muistaa inhimilliset heikkoudet.

Samaan sarjaan kuuluu varmaan noiden tekijöiden kirja, Vaiston varassa, vuodelta 2009. Toimiikohan linkki.

http://tria.linneanet.fi/vwebv/holdingsInfo?searchId=903&recPointer=0&recCount=10&searchType=1&bibId=207292

t. Kristian

Petos ja markkinatalous

Kirjoittanut Jari Kuusisto 27.08.2016 19:13:54

Petosta ja manipulaatioita esiintyy varmasti markkinataloudessa. Parhaimmillaan sääntely. lehdistö ja viime kädessä markkinat rajoittavat tehokkaasti ‘häiriökäyttäytymistä’. Itse uskon hyvään ihmiskuvaan ja jatkuvaan kehitykseen tässäkin asiassa. Lopuksi on vielä todettava että petosta ja manipulaatiota esiintyy ehkä vielä paljon suuremmassa määrin ei markkinaehtoisessa toiminnassa esim. julkisella sektorilla ja maissa joissa markkinoiden ja demokratian toimintaa rajoitetaan.

Nosta kulttuurin kuvioon

Kirjoittanut Esa Hyyryläinen 29.08.2016 08:31:30

Luin aikanaan yhdestä kirjasta väitteen, että Manhattanin saarella on enemmän lakimiehiä kuin koko Japanissa. Tausta tälle on se, että Japanissa kulttuuri tulee väliin. Perinteisesti kasvojen menettäminen on iso uhka, joten ei ole tarvetta suojautua kaikkie mahdollisia petoksia vastaan vedenpitävällä sopimuksella. Tilanne on varmaan sielläkin muuttumassa, sillä mitä globaalimpi talous, sitä järkevämpi suojautua sen riskeiltä. Se ei silti poista kulttuuuria kokonaan pois kuvasta kun mietitään mitä ihmiset tekevät myös taloudellisina toimijoina. -EH-

sääntely ja kulttuuri

Kirjoittanut Panu Kalmi 29.08.2016 09:47:50

Kiitos Kristianille, Jarille ja Esalle täydentävistä kommenteista. Enpä osaa oikein muuta sanoa, että olen samaa mieltä. Mahdolliset kustannukset kustakin allokaatiojärjestelmästä tulee aina suhteuttaa hyötyihin, joka (mielekkäästi säännellyssä) markkinataloudessa ovat ylivertaiset. Sääntelyn keskeinen rooli tarkoittanee, että oikeusoppineilta ei työt lopu! Siinäkin varmasti voidaan mennä överiksi, kuten ehkä on tapahtunut Atlantin toisella puolen. Ja Esalle: kyllä, kulttuuri on yksi keskeisimpiä taloudellista menestystä ja transaktioiden muotoa selittäviä tekijöitä, yhdessä (muiden) instituutioiden kanssa. Luen parhaillaan kakkososaa McCloskeyn porvaristotrilogiasta, ja hänen mukaansa keskeisin 1780-luvun jälkeen tapahtuneista huikean talouskasvun laukaisseista asioista ei ollut kauppa tai tekninen innovaatio, vaan asennemuutos, joka nosti porvariston hyveet (kuten yritteliäisyyden, kohtuullisuuden, kekseliäisyyden jne.) tavoiteltaviksi asioiksi. Kaikki eivät varmaan ole hänen argumenteistaan tai poliittisista kannoistaan samaa mieltä, mutta myös nämä kirjat kannattaa lukea, vaikka ovatkin paljon pidempiä kuin kirja, josta tuo alkuperäinen juttuni kertoi.

Psykologia yritystoiminnassa

Kirjoittanut Veijo Hukari 01.09.2016 15:28:10

Näyttää siltä, että psykologia tulee enemmän vaikuttamaan myyntiinn ja markkinointiin kuin ennen. Kulttuurisesti emme ole vielä siihen valmiit. Lainsäädäntö muuttuu tuskattuttavan hitaasti. Ihminen oppii vain kokemuksen kautta.

Ensimmäinen merkittävä lakiherätys taisi olla aikaosuusasuntojen kaupan sääntely. Siitä pidemmälle menevät jo kiertävät remonttireiskat, jotka käyttävät hieman häikäilemättä tai tietämättä jo kiellettyjä menetelmiä (Esim dir 29/2005 musta lista). Omassa kaupunkilehdessäni kerroin näistä menetelmistä tiedoksi kuluttajille (jotka usein ovat vanhan kaupankäyntimoraalin sisäistäneitä). Sain sitten positiivista palautetta tyyliin: " Se myyntimenetelmä sujui juuri niin kuin kerroit. Ostimme kuitenkin, kun ne pojat olivat niin söpöjä". "Pojille" opetetut myyntimenetelmät ovat todella vastustamattomia kulttuuriimme sovitettuina. Phissingiä tapahtuu varmaan monessa muussakin yhteydessä. Esimerkiksi "voittoa tavoittelematon osuustoimintaliike" hinnoittelee tuotteensa voiton maksimointimenetelmällä, hyödyntäen mainoksensa tehon voitonjaon verottomuudella. Näyttää siltä, että emme vielä edes voi havaita jokaista menetelmää. Kuten yllä jo mainittiin, kaupankäynti sisältää jo lähtökohtaisesti kiinnostuksen phissingiin jossain määrin. Ongelma on rajanveto - mihin on syytä pistää stoppi. Markkinatalouden etu muihin menetelmiin on dynaaminen kasvutavoite. Muut menetelmät näyttävät tässä suhteessa olevan kuitenkin tehottomia.

Kommentoi:

Tämä on Captcha-kuva (http://en.wikipedia.org/wiki/Captcha). Sen näyttämiseen tarvitaan graafinen selain.
Tämä on Captcha. Sinun täytyy syöttää kuvassa näkyvät merkit ottaen isot ja pienet kirjaimet huomioon.
*Pakollinen kenttä

Takaisin

Päivitetty 19.08.2016 - Verkkotoimitus
Login