Oman talouden hallinnan monet kasvot

Julkaistu 16.02.2016.

"Jos tuottojen maksimointi ei houkuttele, niin mikä voisi olla vaihtoehtona?"

Meitä on moneksi, myös oman talouden hallinnan suhteen. Yhtäältä ovat ne ihmiset, jotka eivät tiedä, että kun sadalle eurolle maksetaan kahden prosentin vuosikorko, vuoden päästä tilillä onkin 102 euroa (kun veroja ei oteta huomioon). Heidän vuokseen taloudellisen lukutaidon tutkijat vuodattavat kyyneleitä.

Toisaalta ovat oman talouden hifistelijät, jotka saattavat pyrkiä jäämään pois palkkatyöstä kolmevitosina elämään sijoitustensa tuotoilla. Jotkut heistä ovat intoutuneet pitämään blogeja, jossa jakavat sijoitusvinkkejään. Tiedon jakaminen onkin kaikin tavoin kannatettavaa toimintaa, joskin en pysty täysin välttämään ajatusta, että ihminen, joka haluaa pois työelämästä alle nelikymppisenä, tarvitsisi ennen kaikkea ammatinvalinnanohjausta.

Kun lukee taloudelliseen lukutaitoon liittyvää kirjallisuutta, ei voi välttyä huomaamasta tiettyä normatiivista asennetta: taloudellinen lukutaito on heikko, ja sen tulisi olla parempi. Mutta ovatko oman talouden sankareita ne, jotka ovat saaneet vedettyä kulutuksensa minimiin ja jotka pyrkivät saamaan maksimaalista tuottoa sijoituksilleen riskiä ottaen ja velalla vivuttaen?

Isaiah Berlin aikoinaan kirjoitti siilistä, joka tietää yhden ison asian, ja ketusta, joka tietää monta asiaa. Nopeasti rikkaaksi – kirjallisuudessa minua vaivaa juuri tällainen siilimäinen ajattelu: yhden asian korostaminen muiden elämänalueiden kustannuksella, riskin ja tuoton välisen yhteyden vähättely, ja korostuneen askeettinen asenne kulutukseen.

Antaakseni vielä yhden esimerkin: Michael Sandel kirjoitti erinomaisessa Justice-kirjassaan katsojasta, joka sai baseballin World Series -loppuottelussa voittopallon haltuunsa. (Siteeraan muistinvaraisesti, koska en tähän hätään löytänyt kirjaa hyllystäni, joten yksityiskohdat voivat mennä pieleen). Herrasmiehenä katsoja luovutti pallonsa voittolyönnin iskeneelle pelaajalle, sen sijaan, että olisi pitänyt sen itselleen ja myynyt huutokaupassa kymmenillä tuhansilla dollareilla. Tämä toimenpide sai mediassa osakseen ihastunutta kiitosta – paitsi oman talouden hallinnan asiantuntijalta, joka piti tätä esimerkkinä laajalle levinneestä taloudellisesta vastuuttomuudesta.

Jos tuottojen maksimointi ei houkuttele oman talouden hallinnan käytännöllisenä ohjenuorana, niin mikä voisi olla vaihtoehtona? Kävisikö tässäkin maltillinen, vaikkapa Herbert Simonin ajatteluun pohjautuva asenne siitä, että hoitaa asiat ”riittävän hyvin”? Koostuen vaikkapa seuraavista asioista: Perusvakuutukset kunnossa, lainojen hoitokustannukset, jotka ovat tuloihin nähden maltillisia, säännöllinen säästäminen tuloista, vararahasto ja jonkinlainen suunnitelma pahan päivän varalle, sekä maltilliset sijoitukset osakkeisiin ja muuhun varallisuuteen.

Amerikkalaisessa käsityksessä oman talouden hallinnasta esiintyy usein minua viehättävä käsitys siitä, että rahojen antaminen hyväntekeväisyyteen on osa hyvää oman talouden hallintaa. Tätä on vaikea yhdistää ajatukseen siitä, että oman talouden hallinnan keskeisenä tarkoituksena pitäisi olla oman omaisuuden kartuttaminen. Ehkä tämä antaa yhden tulkinnan Topeliuksen ajatukseen siitä, että raha on kuin lantaa: se rupeaa haisemaan, jos sitä ei levitä.

Kommentit:

Jatkan

Kirjoittanut Esa Hyyryläinen 16.02.2016 13:24:08

Kiitos hyvästä ja silmiä aukaisevasta blogista. Yksinkertaistan kuitenkin hieman tätä meidän moninaisuuttamme taloudellisina toimijoina jostakin lukemani viisauden kautta. Sen mukaan meitä ihmisiä on kolmenlaisia, niitä jotka osaavat laskea, ja niitä jotka eivät osaa. -EH-

Zen Cafén "Aamuisin"

Kirjoittanut Tommi Lehtonen 16.02.2016 14:43:28

Zen Cafén biisi "Aamuisin" kuvaa osuvasti ja samalla ironisoi tuota simonilaista "hoitaa asiat riittävän hyvin" -asennetta. Joku voisi sanoa, että tuossa asenteessa on porvarillinen, protestanttis-kapitalistinen bukee.

tunnustan

Kirjoittanut Panu Kalmi 16.02.2016 16:43:07

Suuri kiitos Esalle ja Tommille herkullisista ja hyvin ansaituista kommenteista, jotka pelastivat iltapäiväni. Tommille myös kiitos viittauksesta, jota en aiemmin tuntenut. Myönnän, että noin kaksikymmentä vuotta sitten olisi voinut itsekin ironisoida blogissani kuvaamaani asennetta, mutta olen jo kauan sitten unohtanut, miksi pitäisi. Mistä johtunee? Työläs on sinun potkia tutkainta vastaan. (Kapitalistina en kyllä vieläkään ole kummoinen, niin kuin varmaan tekstistäkin käy ilmi).

Kohti ammatinvalinnanohjausta

Kirjoittanut P.Ohatta 16.02.2016 23:06:48

Eikö oman talouden hallinan yksi ja ainoa tarkoitus ole mahdollistaa ne asiat joita kaipaa elämältään? Jos riittävän hyvin mahdollistaa ne asiat, niin silloin riittävän hyvin riittää - muussa tapauksessa ei. Harvoin tarkoitus on kuitenkin vain oman omaisuuden kartoittaminen.

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että Amerikkassa vallitseva ajatus hyväntekeväisyydestä on hyvin kiehtova. Siihen, että millä tavalla ja kuinka paljon antaa, vaikuttavat merkittävästi ratkaisut oman talouden hallinnan parissa. Useimmille antaminen ja auttaminen tuovat merkitystä ja sisältöä elämään.

Nykyisestä maailman varallisuuden jakautumisesta johtuen rohkenen olla aavistuksen eri mieltä Topeliuksen kanssa.

Mutta nyt suunta kohti ammatinvalinnanohjausta ->

vastaus p.ohatalle

Kirjoittanut Panu Kalmi 17.02.2016 06:22:44

Lämmin kiitos P.Ohatalle kirjoitukseni kommentoinnista; hienoa, että kirjoituksia luetaan myös yliopiston blogistikunnan ulkopuolella. Kirjoitukseni lähti sellaisesta ajatuksesta, että kun keskimääräisellä kuluttajalla todennäköisesti sekä kiinnostus että aika oman talouden suunnitteluun on rajallinen, niin voisiko olla jokin "riittävän hyvä", joka ohjaisi parempaan suuntaan. Sitten on tietysti merkittävä joukko ihmisiä, jolla on tavoitteet korkeammalla, eikä siinä tietenkään mitään pahaa ole, päinvastoin. Minusta vain tuntuu, että jos pienistä tuloista ja ilman perittyä varallisuutta pyrkii saavuttamaan riippumattomuuden palkkatuloista nuorella iällä, niin se vaatii sellaista riskinoton tasoa, että useimmille se olisi liiallinen. Tästä huolimatta toivotan P.Ohatalle projektissaan täydellistä menestystä. t. H.Utkija

Entä käteismaksamisen loppuminen

Kirjoittanut Hannu Katajamäki 17.02.2016 09:00:36

Kun käteinen on pian kadonnut, maksetaan kaikki mobiilisti. Onko tässä uhka oman talouden hallinnan katsannosta ?

Hannulle

Kirjoittanut Panu Kalmi 17.02.2016 09:34:35

Ei minun nähdäkseni. Vaikka raha olisi virtuaalista, ilman luottoa et pysty helposti elämään yli varojesi. Ongelma tulee minusta enemmän luoton saatavuudesta kuin rahan "virtuaalisuudesta": useilla luottokorteilla ja kulutusluotoilla pystyy elämään yli varojensa, ja kiinteästä budjettirajoitteesta voi lipsua. Suomessa korteilla pelaaminen ei onneksi ole vielä mennyt siihen mitä Amerikassa.

Miksi ironisoida?

Kirjoittanut Tommi Lehtonen 17.02.2016 10:47:22

Panu on upeasti tarttunut aiheeseen, joka on rikas sekä talous- että ihmiskäsityksen kannalta. Voi olla järkevää säästää ja ylipäänsä varautua pahan päivän varalle. Miksi sitten tällaista järkevyyttä ironisoidaan? Luulen, että tuon ironian taustalla on yleisiä kokemuksia: elämäntapaneuvot ovat ylioptimistisia, elämää ei voi hallita kaikenlaisesta säästämisestä ja varustautumisesta huolimatta, ihmisten kyvyt ja voimavarat ovat odotettua heikommat, ja kuolema on tasa-arvoinen eikä täältä saa mitään mukaansa.

ironian kohteesta

Kirjoittanut Panu Kalmi 17.02.2016 11:31:55

Kiitos Tommi täsmennyksistäsi. Jos yritän itse vastata astetta vakavammin kuin edellisessä vastauksessani sinulle: jos lähden vaikka tulkitsemaan niitä Zen Cafen lyriikoita (kieltämättä riskialtista), niin näkisin, että ironisoida voi asennetta, jonka mukaan elämä olisi kuin ostoslista, josta voisi laittaa rastin ruutuun, kun jotain on saatu tehtyä tai saavutettua. Ironisoida voi erityisen hyvin asennetta, jonka mukaan ihmisen arvo tai status riippuisi näistä rasteista. Sen sijaan se, mihin olen itse suhtautunut vuosien mittaan lempeämmin on ajatus siitä, että järkevällä, varovaisella ja ennakoivalla käyttäytymisellä (minkä voi kiteyttää englannin sanaan prudence) on pitkän päälle yksilön ja hänen lähipiirinsä kannalta hyvät vaikutukset. Olet oikeassa siitä, että tämä on fundamentaalisti porvarillinen ajatus, ja että suuressa määrin koko ajatus oman talouden hallinnasta perustuu tähän ajatukseen. Olet tietysti myös oikeassa siinä, että elämää ei koskaan voi täysin hallita emmekä pysty aina elämään niin kuin haluaisimme, mutta tämä ei nähdäkseni ole peruste sille, että varautuminen ei kannata. Deidre McCloskey on muuten viimeaikaisessa tuotannossaan kiteyttänyt porvarillisia hyveitä ja niiden yhteiskunnallisia vaikutuksia mielestäni erinomaisella tavalla, ja keskustelee myös siitä, miksi niitä on (varsinkin ns. älymystön) niin hankala hyveiksi mieltää.

Elämän debit ja credit

Kirjoittanut Tommi Lehtonen 17.02.2016 12:38:53

Kiitos paljon hienosta vastauksestasi, Panu! Taloudellisiin ja muihin riskeihin varautuminen voi hyvinkin kannattaa elämässä. Siitä on lukemattomia esimerkkejä. Huomaan, että sinulla on kuitenkin silmää myös toisenlaiselle käsitykselle, jossa luovutaan elämän kannattavuuslaskelmasta. Tällaista huolettomuutta voi näkökulmasta riippuen pitää rohkeana tai hyväuskoisena, luottavaisena tai itsetuhoisena, jne. Yksi kiinnostava piirre tässä on, että esimerkiksi kirjallisuudessa ja elokuvissa monet sankarit ovat pikemmin huolettomia kuin varovaisia. Rentusta saa kai paremman tarinan kuin tolkun ihmisestä.

Riski ilman kyyneliä

Kirjoittanut Arto Isosaari 18.02.2016 11:01:46

Sijoitustoiminnassa paljon puhuttuun mutta (sijoitusneuvojien toimenkuvasta johtuen) rajoitetusti käytettyyn riskiprofiiliin tulisi kiinnittää nykyistä laajemmin huomiota. Jo ensimmäisillä neuvolakäynneillä tulisi pituus- ja painokäyrien ohella seurata tulevan rahankäyttäjän riskiprofiilin muodostumista. Tällä on merkitystä niin yhteiskunnan kilpailukyvylle kuin yksilön onnellisuudelle. Pienokaista punnitessa ollaan isojen asioiden äärellä.

Kysymys on jälleen kerran keskenään tasa-arvoisten ihmisten tärkeistä yksilökohtaisista eroavaisuuksista. Tässä asiayhteydessä ensinnä siitä, minkä kukin kokee riskiksi, ja toiseksi, miten kukin kyseisen riskin kanssa tulee toimeen. Esimerkiksi yrittäjä ei välttämättä koe ottavansa mitenkään poikkeuksellista riskiä, kun hän uskoo itseensä ja tekemiseensä. Hän luottaa siihen, että osaa. Homma on riittävässä määrin hänen omissa käsissään. Jokin aika sitten eräässä tv-show’ssa Heikki Kovalainen kertoi, miten hän ei koe ottavansa riskiä ajaessaan F1:llä, mutta kirjoittaessaan kyllä. Samassa lähetyksessä toisena vieraana ollut Maija Vilkkumaa koki asian täydellisen päinvastoin.

Sijoitettaessa osakkeisiin tai rahastoihin mahdollinen tuotto on kaikkea muuta kuin omassa hallinnassa. Itsensä ja riskiprofiilinsa on hyvä tuntea tarpeeksi tarkasti, sijoittaapa sitten lähikaupan hedelmäpeliin tai Forrest Gumpin tapaan omenayhtiöön. Saksalainen miljardööri Adolf Merckle skippasi tämän kohdan. Kun sitten finanssikriisin ja huonojen kauppojen seurauksena hänen sijoitustensa arvo putosi, mies käveli junan alle. Tappio (riskin negatiivinen realisoituminen) ei ollut hänen juttunsa, vaikka omaisuuttaan oli yhä jäljellä noin 10 miljardia.

säästämisen ja sijoittamisen geneettiset lähteet

Kirjoittanut Panu Kalmi 18.02.2016 21:32:00

Tämä on erinomainen kommentti. Henrik Cronqvist ja Stephan Siegel kanssakirjoittajineen ovat argumentoineet sarjassa artikkeleista, jotka on julkaistu taloustieteen ja rahoituksen huippulehdissä, että sijoitus- ja säästämiskäyttäytyminen on pitkälti määräytynyt geeniperimän, syntymäpainon ja vastaavien perusteella, ei niinkään kasvatuksen, koulutuksen tai valistuksen. Huonoja uutisia talousvalistajille? Ei välttämättä. Ehkä tulevaisuudessa talousneuvontakin voidaan räätälöidä geenitestien pohjalta.

Kommentoi:

Tämä on Captcha-kuva (http://en.wikipedia.org/wiki/Captcha). Sen näyttämiseen tarvitaan graafinen selain.
Tämä on Captcha. Sinun täytyy syöttää kuvassa näkyvät merkit ottaen isot ja pienet kirjaimet huomioon.
*Pakollinen kenttä

Takaisin

Päivitetty 16.02.2016 - Verkkotoimitus
Login