Sosiaali- ja terveysalan organisaatioiden yhtiöittämispakkoa ei ole

Julkaistu 25.04.2016.

Julkisuudessa on puhuttu sosiaali- ja terveysalan julkisten toimijoiden yhtiöittämisestä. Yhtiöittämistä on perusteltu tehokkuudella, kilpailulla sekä myös juridisilla velvoitteilla ja EU-oikeuden vaatimuksilla. Näissä oikeudellisissa vaatimuksissa on näkemykseni mukaan paljon täsmentämisen varaa.

Suomessa julkinen terveydenhuolto on tarkoitettu kaikille avoimeksi ja ilmaiseksi palveluksi, joka on kansalaisten oikeus. Palvelumaksut eivät poista tätä periaatetta. Taloustieteen termejä muokkaillen kyseessä on sosiaalinen julkishyödyke (Joseph Stiglitz) ja sen tarjoamisesta on päätetty kauan sitten yhteisesti. Järjestelylle on saatu Suomessa myöhemmin myös jonkinlainen perustuslain turva (PL 19.2 §). Yksityisillä yhteisöillä on toki oikeus tuottaa kaupallisia sosiaali- ja terveyspalveluita. Vastaava markkinarakenne ja yhteiskunnan tila on nähtävissä järjestyksenpidossa, jossa toimivat poliisi ja turvayhtiöt sulassa sovussa.

Nyt keskustellaan siitä, että verovaroin rahoitetun julkisen terveydenhuollon tuottaja-organisaatiot pitäisi yhtiöittää, koska EU-oikeus velvoittaa siihen, jotta markkinoiden toiminta ei häiriintyisi ja erilaisilla palveluntuottajilla olisi tasavertainen asema kilpailussa. Olen eri mieltä. Katson, että EU-oikeus ei edellytä julkisia terveyspalveluja tuottavien organisaatioiden yhtiöittämistä osakeyhtiö- tai mihinkään muuhunkaan muotoon. En usko, että uusi kuntalakikaan edellyttää sitä, sillä lakiin perustuvia palveluja voidaan järjestää omana toimintana sitä yhtiöittämättä (KL 126.2 §).

Yleisesti ottaen Euroopan unionin perussopimukset eivät puutu jäsenvaltioiden palvelujen tuotannon tapaan ellei sisämarkkinoita ole erikseen säännelty tai avattu. SEUT 345 artiklan mukaan perussopimuksilla ei puututa jäsenvaltioiden omistusoikeusjärjestelmiin. Kaiken lisäksi julkiset palveluntuottajat kuten kunnan omistamat terveyskeskukset ovat EU-oikeudessa osa valtion käsitettä, vaikka ne tuottaisivat palveluita, joita yksityinenkin saa tuottaa. EU:n hankintadirektiivitkään eivät kiellä tuottamasta palveluja itse omin voimavaroin ihan sellaisessa organisaatiomuodossa kuin on haluttu.

Mietittäessä markkinoiden kilpailullisuutta, jolla yhtiöittämistä perustellaan, pitää tietysti tarkastella millainen ”markkina” kaikille kansalaisille avoin ja ilmainen terveydenhuolto on. EU:n lainsäädännössä julkisen terveydenhuollon erityisluonne on aina tunnistettu toisin kuin nykyisessä kotimaisessa keskustelussa. Esimerkiksi palveluiden kaupan esteitä poistavan ns. palveludirektiivin (2006/123/EY) soveltamisalan ulkopuolelle on jätetty juuri terveydenhuolto- ja apteekkipalvelut sekä monet sosiaalipalvelut. Terveydenhuoltojärjestelmien erityisasema on tunnustettu myös ns. potilasdirektiivissä (2011/24/EU).

Mielestäni on aivan selvää, että julkinen valta saa järjestää ja tarjota sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja haluamallaan tavalla EU-oikeuden sitä juurikaan rajoittamatta. Tähän voi kaivaa perusteluksi vaikkapa SEUT pöytäkirjan (N:o 26), jossa luvataan ottaa huomioon kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten keskeinen asema ja laaja harkintavalta tarjota, tilata ja järjestää yleistä taloudellista etua koskevia palveluja siten, että ne vastaavat mahdollisimman hyvin käyttäjien tarpeita. SEUT 14 artiklan mukaan jäsenvaltioilla on toimivalta tarjota, tilata ja rahoittaa yleistä taloudellista etua koskevia palveluja. Julkisessa ilmaisessa terveydenhuollossa ja sosiaalipalveluissa on kyse myös yleishyödyllisistä sosiaalisista palveluista, joka on myös mahdollista järjestää halutulla tavalla. Toki palvelujen ostamisessa tai elinkeinotoiminnan julkisessa tuessa on noudatettava lakia.

Yhtiöittämisessä esiin manatut kilpailu-, valtiontuki- ja hankintasäännöt tulevat kaikessa mitassa velvoittaviksi vasta yhtiöittämisen jälkeen. Verovaroin rahoitettu osakeyhtiö kilpailevilla markkinoilla olisi nykyistä suurempi kummajainen. Jos toiminnot yhtiöitetään kokonaan ja esitetään että markkinat ovat kilpailevat, on vaarana, että esimerkiksi kunnan tai kuntayhtymän omistaman osakeyhtiöiden julkinen rahoitus tulee mahdottomaksi, koska kilpailevat yksityiset yritykset eivät saa vastaavaa rahoitusta. Julkisesti omistetun sairaalaosakeyhtiön rahoituksen tulisi siis viime kädessä tulla myynnin eli potilaiden kautta kuten yksityistenkin sairaaloiden.

Itse en kannata julkisesti tuotettujen terveyspalvelujen lopettamista.

Kristian Siikavirta

Kommentit:

Ei kommentteja toistaiseksi.

Kommentoi:

Tämä on Captcha-kuva (http://en.wikipedia.org/wiki/Captcha). Sen näyttämiseen tarvitaan graafinen selain.
Tämä on Captcha. Sinun täytyy syöttää kuvassa näkyvät merkit ottaen isot ja pienet kirjaimet huomioon.
*Pakollinen kenttä

Takaisin

Päivitetty 01.02.2017 - Verkkotoimitus
Login