Kaksi liiketoiminnan ja yrittäjyyden "oppikirjaa"

Julkaistu 10.08.2016.

Luin kesällä kaksi liiketoiminnan ja yrittäjyyden "oppikirjaa", vaikka se ei kuulukaan suoraan omaan alaan. Kirjat olivat Teemu Keskisarjan Vihreän kullan kirous, G. A. Serlachiuksen elämä ja afäärit sekä Oula Silvennoisen Paperisydän, Gösta Serlachiuksen elämä. Suosittelen.

Teokset ovat hieno kuvaus ja kooste Suomen kehityksestä kaskitaloudesta teollisuuteen ja Venäjän vallan alta itsenäiseksi kansakunnaksi. Näiden ihmisten elämä sijoittui keskiseen Suomeen ja Pohjanmaalle reilun sadan vuoden aikana 1830–1942. Miesten toiminnasta ja elämästä välittyi yksityiskohtainen kuva kasvuhakuisen yritystoiminnan toteutuksesta aikana, jolloin maailma oli hyvin toisen näköinen esimerkiksi kulkuyhteyksien, rahoituksen ja tiedonkulun suhteen. Historian suuret linjat kulkevat yksityiskohtien takana.

Itselleni hauskinta oli huomata miten horjahdellen kansainvälisiin mittoihin kasvanut teollisuuskonserni nousi. Silloin ei hallinnoitu taseita, pääomaeriä eikä ollut holdingyhtiöitä. Johtaja oli omistaja ja määräsi yksityiskohtaisesti tehtaista ja investoinneista ja tarkasti tekijöiden jälkiä. Rahoituksen järjesti luotettu pankinjohtaja, joka sai yrityksen taakakseen vaikeuksien kohdatessa. Tuotantoa kehitettiin, uusia tuotteita ja tuotantosuuntia testattiin ja onnistuttiin ja epäonnistuttiin. Tuotantoon perehdyttiin ulkomailla ja ammattimiehet hankittiin kilpailijoilta. Jos kuljetuksissa oli ongelmia, hankittiin paikkakunnalle rautatie ja järjestettiin ympärivuotinen meriyhteys Eurooppaan. Ulkomaankauppaa varten perustettiin kotimainen kartelli, joka järjesti edulliset ehdot kaikille tehtaille.

Tehtaan ja teollisuuden kehittämistä auttoivat hyvä suhteet poliitikkoihin ja rahoittajiin. Syntyi pitkäaikaisia liikesuhteita kotimaassa ja ulkomailla. Poliittisen vaikuttamisen suunta oli näillä herroilla liike-elämän ja kaupan edistämisessä ja toimiin ryhdyttiin myös oman hengen uhalla kansakunnan kriisien keskellä. Viimekädessä menestys saavutettiin tekemällä ja kauppaamalla sinnikkäästi tavaraa, joka meni kaupaksi ulkomailla niin Venäjällä, Saksassa kuin Britanniassakin. Huonot suhdanteet ylitettiin laajalla tuotepaletilla. Poliittiset suhdanteet selvitettiin henkisellä joustavuudella ja pragmaattisuudella.

Juristin näkökulmasta huomio kiintyi kiivaisiin oikeustaisteluihin kiinteistöjen ja koskioikeuksien hallinnasta. Lainsäätäjään oltiin myös läheisissä yhteyksissä. Silti 1900-luvun alussa (1915) Suomessa säädettiin laki, joka esti metsäomaisuuden laajamittaisen siirtymisen metsäyhtiöiden omaisuudeksi. Ilman tätä lakia (jonka tarkka otsikko tai säädösnumero ei ole tiedossani) Suomi olisi luultavasti hieman etelän öljyvaltioiden tapainen valtio, jossa luonnonvarat ovat muutaman tahon omistuksessa. Yleinen kehityskulku meni nimittäin 1800-luvun lopulla niin, että puunmyynti toi maanviljelijöille ”ilmaista rahaa”, joka käytettiin viinaan. Maanviljelys jäi sivuun ja metsäyhtiö osti lopulta rappiotilan itselleen. Niin inhimillistä. Mikä on muuttunut noista päivistä?

Kristian Siikavirta

Kommentit:

Maanhankintaa rajoittanut säädös löytyi - Asetus 4/1915

Kirjoittanut Kristian 08.03.2017 17:47:19

Säädöksen otsikko on hauska.

Armollinen asetus koskeva rajoituksia eräänlaatuisten yhtiöiden ja yhdistysten oikeuteen kiinteistön hankintaan maalla 15.1.1915. Suomen suuriruhtinaanmaan asetuskokoelma. 4/1915

Otsikko löytyy finlexistä, mutta tekstiä ei ole skannattu sinne.

http://www.finlex.fi/fi/laki/smur/1915/19150004001

t. Kristian

Asetuksen kiertäminen oli tuohon aikaa helppoa

Kirjoittanut Kristian 09.03.2017 08:52:44

Lisätään nyt vielä tämäkin tiedonjyvä, ettei asiasta jää liikaa epäselvyyksiä. Tyypilliseen ja ihmimilliseen tapaan lain kiertämisestä tuli ongelma ja sen hillitseminen vaati uusia säädäntö- ja jopa lunastustoimia kymmenen vuoden päästä. Yllä olevasta tekstistä saattoi saada kuvan, että ongelma tuli hoidetuksi lain avulla.

Maanomistusta ja hankintaa on selvittänyt muun muassa Tapio Karjalainen Oulun yliopistossa väitöskirjassaan "Puutavarayhtiöiden maanhankinta ja -omistus Pohjois-Suomessa vuosina 1885-1939".

http://jultika.oulu.fi/files/isbn9514256247.pdf

Asetuksen tekstiä löytyy sivulta 176 ja siinä yhteydessä kerrotaan lainkiertämisen tavoista. Yksinkertaisesti hankinta tehtiin "toisen nimissä" ja bulvaanien kautta. Niinhän lain kiertäminen tehdään tänäkin päivänä.

Pitäisikö sitten lainkiertämisestä syytellä ja moralisoida. Lakihan aiheuttaa usein kustannuksia, joita voi välttää jättämällä laki huomiotta silloin kun mahdollista. Lakia noudattavat jäävät sitten huonompaan asemaan. Yhteiskunta tarvitsee mielestäni pakottavaakin lakinsäädäntöä, jota pitää noudattaa järjestyksen ylläpitämiseksi. Toiminnan järjestäminen vapaaehtoisesti sopimuksin markkinoilla ei ole aina mahdollista. Lain hyödylliset vaikutukset on myös havaittu ja järjestelmää on kehitetty muutamia tuhansia vuosia. Se ei ole tämän sukupolven keksintö. Olemme siis vapaaehtoisesti sopineet siitä, että yhteiskunnassa tarvitaan lakia. Lain on ehkä kuitenkin ansaittava kunnioituksensa jokainen sukupolvi kerrallaan.

Kommentoi:

Tämä on Captcha-kuva (http://en.wikipedia.org/wiki/Captcha). Sen näyttämiseen tarvitaan graafinen selain.
Tämä on Captcha. Sinun täytyy syöttää kuvassa näkyvät merkit ottaen isot ja pienet kirjaimet huomioon.
*Pakollinen kenttä

Takaisin

Päivitetty 22.02.2019 - Verkkotoimitus
Login