The X-Files – maaseudun laajennettu merkitystodellisuus

Julkaistu 04.04.2018.

Suomalainen maaseutukeskustelu on kuin paranormaali ilmiö: puhetta, arvailua ja näkökulmia riittää, mutta ei oikeastaan tiedetä mistä tarkasti ottaen puhutaan. Kulttimainetta niittäneen Salaiset kansiot tv-sarjan henkilöhahmo Dana Scully saattaisi hyvinkin todeta, että maaseutu ei ole kuin kani, jonka voi nostaa korvista pöydälle lähemmin tarkasteltavaksi.

Maaseutu sisältää huomattavan määrän peitettyä merkityspotentiaalia. Piilevät ja ketjuuntuvat merkityssisällöt eivät yleisessä katsannossa ole suoranaisesti maaseutuun liittyviä, eikä niitä sellaisina ymmärretä, mutta juuri ne tekevät maaseudusta kiinnostavan ilmiön.

Kysymys on siitä, miten maaseudun tarjontoja ja toimintoja esitetään ja miten niistä kirjoitetaan.

Alun perin kreikankielinen termi ekfrasis on tarkoittanut kuvataiteen sanoittamista, missä jokin esittämisen tapa kuvataan jollakin toisella esittämisen tavalla. Termillä on tarkoitettu myös yleensä aistivoimaista kuvausta: sanan mukaisesti ulospuhumista (ἔκ ’ulos’ φρασις ’sanoittaa tai puhua’). Samaa logiikkaa noudattaen huomataan, että maaseudusta kirjoitetaan mediassa sekä eri toimijoiden puheakteina tiettyjen sisällöllisten valintojen ja tyylilajien kautta. Maaseutua myös esitetään eri taidemuotoina, kuten elokuvana ja kirjallisuutena.

Maaseutu näyttäytyy yrityksien imagoresurssina elintarvikkeiden tai maastoajoneuvojen mainonnassa. Onpa niinkin, että maaseutua käsitteellistetään ja uudelleen määritellään myös hallintona ja toiminnallisena kategoriana osana alueiden kehittämistä ja aluepolitiikkaa.

Maaseutu kiinnostaa siinä määrin, että Helsingin pormestari on ollut valmis uhraamaan sille huomattavan siivun kallista aikaansa julistamalla kaupunkikapinan. Tämän tietenkin ymmärtää, kun maaseutumaisuutta ja maaseudun tuotteita on viljalti kulutettu enemmän kaupungeissa kuin maaseututarjontojen alkulähteillä.

Maaseutua syödään, juodaan, fiilistellään ja katsellaan. Siihen liitytään, mutta sitä ei kuitenkaan kyetä tyhjentävästi selittämään. Yhteiskunnallistetun maaseutuluonnon jakojäännöksenä on aina jotakin yliluonnollista. Kotimaisessa asiayhteydessä se on usein arvoja ja asenteita heijastava henkilökohtainen merkityssuhde, kasvuympäristö tai muulla tavalla tärkeä tyyssija. Kysymys on siis ilmiöstä ja sen merkityksien kuluttamisesta yhtä paljon kuin alueesta tai paikasta.

Kuvan semiotiikkaa pohtineen Roland Barthesin (1915-1980) mukaan niin kutsuttu kolmas merkitys on peiteltyä tai piilevää, eikä sitä kyetä selittämään, vaikka sen läsnäolo saatetaan selvästi tunnistaa esimerkiksi valokuvissa. Se on visuaalisen informaation takaista outoa taikaa, joka vetoaa ja puhuttelee henkilökohtaisella tasolla.

Juuri kolmas merkitys on mielenkiintoinen, koska se on hallitsematon ja jopa yliluonnollinen. Se kulkee kartoittamattomia polkuja, eikä se siten ole vain yksiselitteisesti positiivinen.

Ylevöitettynäkin esitetty maaseutu kantaa takapajuisuuteen ja kehittymättömyyteen liittyviä peiteltyjä saattomerkityksiä, joita ei välttämättä lausuta ääneen. Merkityksien pyöröovessa trendikkyys ja junttimaisuus vuorottelevat. Pusikoituvat kylän raitit ja rapistuvat perikuntien talot taustoittavat kaupunkimaisia valintoja; perhovapoja, lumikenkiä, luonnon yrttejä, suksibokseja, talonpoikaistyyliä, kelohirsihuviloita, hiljaisuutta, mallasviskejä ja eräilyä.

Maaseutu on ehtymätön merkitysresurssi, joka on yhteiskunnalle erittäin arvokas. Ehkäpä mehukkaimmat lisäarvon tuottamisen mahdollisuudet lymyävät siellä, missä luonnon arvaamattomuus ja äärimmäisyys, veistoksellisen muodikas junttimaisuus tai kiistanalainen kulttuuriperintö sorvataan hymyillen ja ennakkoluulottomasti ansaintamahdollisuudeksi.

Puhutaan, että maaseudun imagoa tulisi kohentaa julkisessa keskustelussa. Varmasti on näin ainakin tietynlaisten positiivisesti virittyneiden diskurssien maailmallisuudessa, mutta liiaksi kiillotettu lakkaa kiinnostamasta, kun siitä tulee kaiken takaisin heijastava peili. Siksi maaseutua ei tule pilata määrätietoisella imagotyöllä.

Salaiset kansiot tv-sarjassa Scullyn parivaljakkona työskentelevä Fox Mulder opettaa meille, että kaikki kokemamme ei ole tieteellisesti selitettävissä. Barthesin kolmas merkitys herkistää katsomaan ilmeisen taustalla piilevää mystisen selittämättömyyden vetovoimaisuutta. Rosoisuus, yllätyksellisyys ja elämänmakuisuus tekevät maaseudusta kiinnostavan ilmiön. Laajentaisin tämän mielelläni käsittämään myös luonnon materiaalisuutta, sillä maasta kumpuava kasvu, luontoympäristön parantava voima sekä jylhä maisema ovat itsessään lumoavia ja lähestulkoon paranormaaleja asioita.

Kommentit:

Maaseudun paikkaseksikkyys

Kirjoittanut Niklas Lundström 06.04.2018 12:41:30

Kiitos Ilkka hyvistä huomioistasi!

En pystynyt olla huomaamatta kiinnepisteitä Maaseudun paikkaseksikkyys -hankkeeseemme, josta mm. yle on jo joulukuussa uutisoinut: https://yle.fi/uutiset/3-9988882 .

Juuri tällaisia kuvaamiasi teemoja pyörittelemme hankkeessamme. Olemme kiinnostuneita siitä, millä lailla maaseutua hyödynnetään yritysimagoissa ja miten tätä samaa pystyisi toteuttamaan esimerkiksi kylien tai kuntien puolella. Olemme tähän mennessä haastatelleet maaseutumielikuvia hyödyntäviä yrityksiä maaseudulta ja kaupungeista. Mielenkiintoisia tuloksia on tullut jo tässä vaiheessa. Esimerkiksi yksi kaupungissa yritystään pyörittävä yrittäjä tokaisi, että räkäisessä paikassa sijainnista kaukana kaikesta olisi ehdottasti etua yritykselle.

Kirjoitit, että "Siksi maaseutua ei tule pilata määrätietoisella imagotyöllä". Tästä olen vähän eri mieltä. Ei sitä imagoa kannata kai liikaa kiillottaa, mutta kun miettiiä maaseudun imagoa tällä hetkellä, niin kyllä se aika mollivoittoinen taitaa olla. Sitä voinee ainakin yrittää parantaa? Ihan vaikkapa tällainen tämän "paikkaseksikkyys-teeman" esiin nostaminenkin liittyy maaseudun imagotyöhön. Tai pelkästään jo sekin, että puhuu maaseudusta muissakin yhteyksissä kuin muuttotappioalueena tai heikkenevän ikärakenteen kautta?

Ehkä maaseutu on maaseudulla asuville liian lähellä? Tätä kun miettii ihan kansainväliselläkin tasolla, niin suomalainen maaseutu on aika kiehtova paikka, josta voitaisiin olla kiinnostuneita maamme rajojen ulkopuolellakin. Sitähän tehdään jo nyt, mutta luontoa korostaen. Maaseutu on paljon muutakin kuin luontoa.

Kommentoin

Kirjoittanut Esa Hyyryläinen 06.04.2018 13:08:42

Olen kotoisin harmaalta alueelta kaupungin ja maaseudun välillä. Kaupungin rajojen sisällä kyllä asuin, mutta silti kaupungin keskustaan mennessä puhuttiin kaupunkiin menemisestä. Sillä tarkoitettiin sitä, että mielsimme asuinpaikkamme joksikin muuksi. Siis koimme olevamme osa maaseutua. Eron tekeminen on aina ollut jotenkin tärkeää, mutta mikä sen eron lopulta tekee, ei paradoksaalisesti ole ollut. Vuodet tutkijana ovat muuttaneet miestä. Nyt se on teema, josta käytyä keskustelua on mielenkiintoista seurata. -EH-

Viskiä ja paperikoneita

Kirjoittanut Ilkka Luoto 06.04.2018 13:27:30

Niklas,

paikkaseksikkyyden idea on kiinnostava ja innolla odotankin mihin suuntaan se tulee jalostumaan. Hoblaa ja onnea hankkeellenne !! On niitä yrittäjiä, jotka ovat muuttaneet ei ehkä nyt "räkäiselle", mutta hiljaiselle maaseudulle tekemään elokuviin ääniä tai piirtämään taloja tai paperikoneen osia. Sitten näitä ilmeisempiä, jotka toimivat maaseudulla ja ammentavat suoraan maaseutumaisuudesta. Tuo imago asia valaistui jollakin tavalla minulle uudesta näkökulmasta tehdessäni viskitislaamojen napahahmojen haastatteluja aikanaan Skotlannissa. Isot alkoholiteollisuuden toimijat osasivat kyllä käyttää paikallisuutta, käsityöläisyyttä ja luontoelementtejä taitavasti imagoresurssina, vaikka samaan aikaan esimerkiksi ostivat teollisesti mallastettua muualta tuotua ja savustettua ohraa. Mutta sitten oli näitä pieniä ja itsenäisiä toimijoita, joilta puuttui markkinointiosaamista ja resursseja, mutta jotka lattiamallastivat ja savustivat paikallisella turpeella ohran omassa tislaamorakennuksessa.

Kuuleeko maamme?

Kirjoittanut Arto Isosaari 06.04.2018 16:20:56

Millainen olisi talo ilman aitan polulla astelevaa emäntää ja maaseutu ilman murehtivaa isäntää tai mietiskelevää tutkijaa? Luultavasti nykyistä synkkäpilvisempi, joten suuri kiitos ääriään myöten ansiokkaasta kirjoituksesta!

Maaseutua ei voi tuoda eikä viedä. Mutta ihmisiä ja imagon voi, ja sillä tavalla vaikuttaa maaseudun merkitykseen jokaisessa mielessä. Maaseudun asiaa puidaan kehysriihessä ja somessa peukutetaan idyllisiä maisemakuvia. Mutta jos vähänkään korvia kallistetaan täydeltä stadionilta poispäin, pk-seutu, Helsinki tai ainakin sen pormestari vetää hatustaan citykanin. Ei suojellakseen luontoa vaan Helsinkiä. Markkinoiden kvartaalirahavirtoja seuraava katse ei ole avara, vaan yksisilmäinen ja ahne.

Jan Vapaavuori muistuttaa South Parkin piirroshahmoa, yliluonnollisen kyvyn omaavaa supersankaria, jonka supervoimana on jälkiviisaus. Hän on se, joka pölähtää paikalle ja kertoo miten ei olisi tullut menetellä. Animaatiosarjassa kaikki ovat hurmioituneita moisesta jälkiviisastelukyvystä, mutta tosielämässä vain kuplassa elävä osa.

Maaseudulle pyllistämisen perusteluksi ei kelpaa, että Helsinki kilpailee maailman muiden metropolien kanssa. Myös taustavoimien ja tukijoukkojen on oltava kunnossa. Maassamme ei ole liiemmälti luonnonvaroja, siksi niitä on löydyttävä päästämme. Se ei ole keneltäkään pois.

Kalakukosta pikaruokaa

Kirjoittanut Ilkka Luoto 06.04.2018 17:27:08

Hei Arto, totesit, että merkitykset, imagot ja ihmiset liikkuvat. Tähän juuri sopii panostaa. Suomalaisella maaseudulla on paljon näytettävää ja kerrottavaa. Itse asiassa Helsingin positiivinen erottautuminen muista maailman metropoleista voisi perustua rohkeammin maaseutumaisuuden hyöydyntämiseen.

Löyly

Kirjoittanut Tommi Lehtonen 06.04.2018 18:42:22

Minusta esimerkiksi Hernesaaren Löyly-ravintola on aika onnistunut esimerkki maaseutumaisuuden ja luonnonläheisyyden leipomisesta pääkaupunkimme "urbaaniin sydämeen". Vaasan on kai suunnitteilla jotain vastaavaa.

Isänmaan asialla

Kirjoittanut Arto Isosaari 08.04.2018 11:01:39

Hei Ilkka ja Tommi sekä Niklas ja Esa! Hiukan kiusaa usein esitetty tilanne tai toive, jossa maaseudun asiaa ajatellaan ajettavan parhaiten maalaispoikaa ja –tyttöä juoksuttamalla. Odotamme, että maaseutua tuodaan/viedään kaupunkiin esimerkiksi porojen, lihojen, viskien, ginien, huovutusten ja saunojen muodossa.

Isoimpien kaupunkien ulkopuolella olevan Suomen riittää (nykyisen toiminnan lisäksi) pitämään asuttuna ja pitkälti myös hyvin hoidettuna, kun metropoliväki itse ja ulkomaalaiset kyllin hanakasti jalkautuvat periferiaan. Maalaismaisemien ja –idyllin lisäksi siihen tarvitaan puoleensavetäviä houkuttimia, kuten citymäisiä keitaita Levin ja Rukan tyyliin. Tuurin kyläkauppa on kasvanut käsitteeksi, suosittu on myös Power Park. Mutta pienemmästäkin voi yhä ponnistaa. Eräs uusista brändeistä ja ilmiöistä on nopeasti tunnettuutta ja pitkin maailmaakin tunnustusta saanut Kyrö Distillery.

Vaikka sitä ei aina tiedostettaisikaan tai kehdattaisi suoraan sanoa, parhaiten maaseutua ja sen imagoa palvelee se, kun siellä on jotain, mitä halutaan ja ollaan myös valmiita hakemaan.

Alue vai ilmiö?

Kirjoittanut Ilkka Luoto 08.04.2018 16:27:42

Niin, viestiketjumme pohdinnat kuten blogissa vihjaan, voidaan jossakin määrin palauttaa kysymyksen muotoon: Missä määrin maaseutu on alue ja missä määrin se on määrätynlaista alueellisuutta heijasteleva ilmiö? Ehkäpä se on useammin kuin arvaamme elämys myös. Ajatellaan vaikka luomutuotteita, jotka jalostuvat lautaselle taitavan kokin käsissä, sitten valmis annos tarjoillaan kartanon terassiravintolassa, taustalla kesäinen järvimaisema. Maaseutua moninkerroin, kaikilla mausteilla ja höystettynä urbaanilla osaamisella.

Tommin mainitsema Hernesaaren Löyly-ravintola on myös elämys siinä missä Arton mainitsema Ruka-tunturikin. Mutta kuinka usein kaupunkilaiset ajattelevat näitä asioita maaseutuna.

Laajenee vai supistuu?

Kirjoittanut Arto Isosaari 11.04.2018 14:29:35

Hyviä huomioita taas, Ilkka! Maaseudun merkitystodellisuus voi myös supistua. Blogisi otsikko ei tähän suoraan vihjaa, mutta edellisen kommenttisi viimeinen lause sen tekee.

Maaseudulle pystytetyt keitaat, vaikka niistä kehittyisi ilmiöitäkin, saatetaan kokea vain irrallisina hetken elämyksinä. Kylläkin toistettavina sentään. Puolestaan kaupunkiin kulkeutunut maaseutuaines, imagoaan myöten, integroituu ihmisten tavoin ajan saatossa uuteen kotiinsa ja sulautuu osaksi muuttuvaa ja kehittyvää kaupunkikulttuuria. Saunakin tiivistyy löylyksi.

Tämä kuitenkin valitettavasti saattaa tarkoittaa, että ennakkoluuloista ja virhekäsityksistä johtuva haitallinen vastakkainasettelu maaseudun ja kaupunkien välillä jatkuu kutakuinkin entisenlaisena tai korjaantuu hyvin hitaasti. Sen kai edes uskaltaa todeta, että tieto, tai ainakaan tietoinen ymmärrys, ei lisäänny samassa suorassa suhteessa matkustus- ja tavaravirran kanssa, vaikka se kassavirtaa lisääkin.

Kommentoi:

Tämä on Captcha-kuva (http://en.wikipedia.org/wiki/Captcha). Sen näyttämiseen tarvitaan graafinen selain.
Tämä on Captcha. Sinun täytyy syöttää kuvassa näkyvät merkit ottaen isot ja pienet kirjaimet huomioon.
*Pakollinen kenttä

Takaisin

Päivitetty 04.04.2018 - Verkkotoimitus
Login