Outoa taloutta joulupukin maassa

Julkaistu 14.12.2019.

Tunnistaa kaiken arvon, mutta ei minkään hintaa.

Kehittäminen on helppokäyttöinen sana, sepä sujahtaa luontevasti moneen väliin. Mutta käsitteenä se on äärimmäisen vaikea. Kehittäminen sisältää latauksen edistyksestä. Mutta mitä on edistys ja kuinka se määritellään järkevällä tavalla ja keiden näkökulmaan tukeutuen? Aluekehittäjät joutuvat toisinaan pohtimaan myös kehityksen syvempää olemusta.

Jos kehittymistä ei ajattelisikaan lineaarisesti etenevänä, vaan sekaisen lankavyyhdin kaltaisena toimenpiteiden ja toimijoiden yhtäaikaisuutena. Alueilla olevat toiminnot kehittyvät ja taantuvat yhtä aikaa lattialla pölykoirien kanssa kilpaa pyörivän lankavyyhdin arvaamattomuudessa.

Se mikä on toiselle tyhjää, merkityksetöntä tai hyödytöntä, on jollekin toiselle arvokasta. Kehityksellä ei ole tarkkaa suuntaa – se saattaa tehdä jopa vauhdikkaan u-käännöksen.

Alueiden muuntuessa riittävästi, ne kääntyvät kiinnostaviksi oudolla tavalla. Ihmiset matkustavat katastrofialueille turisteina ja tutustuvat hylättyihin kaupunkeihin. Johanna Vuoksenmaan elokuvassa Nousukausi (2003) Janne ja Katri heittäytyvät työttömiksi extreme-lomalle Helsingin Jakomäkeen. Kun mikään ei riitä, mutta kaikkea on enemmän kuin tarpeeksi, merkityksiä haetaan sieltä, mistä niitä ei ole totuttu hakemaan.

Vastakasvun ideassa (nk. degrowth-ajattelu) tähdätään talouden kutistamiseen. Se ei välttämättä tarkoita kurjistumista, vaan hyvinvoinnin uudelleen määrittelyä. Ei ole mitään ihmeteltävää siinäkään, että hiljaisuus, pimeys, kylmyys tai revontulet on tuotteistettu; paketoitu ja myyty. Poks. ”Joulupukin maa, totta on se, satua ja unta.”

Ripotellaanpa kirjaimien väliin vuodenajan taikapölyä ja laitetaan astetta oudommaksi.

Jonakin päivänä outouden taloudessa maksetaan niille, jotka ylipäätään suostuvat ottamaan tuotteita vastaan. Pankit puolestaan tyrkyttävät valuuttaa heille, jotka luovat – eivät niinkään rahalla – vaan rahalle mielenkiintoisia merkityksiä. Valuutoista itsestään sekä vaihdannan tavoista tulee arvoja kantavia brändejä.

Status tai merkitys syntyy jäsenyyksistä. Antamisen, lahjoittamisen ja vastaanottamisen aktit määrittelevät outouden talouden logiikkaa, jos sellaisen ’logiikasta’ voidaan ylipäätänsä puhua.

Oscar Wilden alkuperäinen ajatus pyörähtää ylösalaisin: siinä missä vanhan koulukunnan aluekehittäjät tiesivät kaiken hinnan, mutta eivät minkään arvoa. Nousevat sukupolvet tunnistavat kaiken arvon, mutta eivät enää minkään hintaa.

Hyrynsalmella sijaitsevan rintamamiestalon arvo kotina ja kulttuurisena symbolina on mittaamaton. Talon asukkaiden ikääntyessä talon tulevaisuus, eikä liioin väistyvien asukkaidenkaan tulevaisuus riipu ostajan kukkaron koosta. Talo annetaan sellaisen toimijan käyttöön, joka vaalii ja merkityksellistää, synnyttää jopa hurmosta ja yhteisöllisyyttäkin.

Talo jatkaa elämää, eikä sen aikaisemmat omistajat ole köyhiä eikä liioin kipeitä. Tulevaisuuden kunnat ovat yhteisöjä, joissa jokaisesta huolehditaan ja kaikki, mikä on huolehtimisen arvoista, myös säilytetään. Hinta on sivuseikka, eikä se oikeastaan kiinnosta ketään, sillä arvot ratkaisevat. Arvo on valuutta. Jos on arvoja, on myös maksukykyä.

Joulupukki on oudon talouden edelläkävijä.

Tottahan fiktiivisen punanuttuisen hahmon vasen jalka twistaa markkinoiden ja kulutuksen tahtiin. Mutta se toinen jalka on sementoitu myötätuntoiseen vuorovaikutukseen. Tulevaisuuden aluekehittäminen on vuorovaikutukseen perustuvaa eettistä arvonluontia, jota ei mitata ainoastaan bruttoaluetuotteena tai yhteen suuntaa etenevänä vääjäämättömänä kehityksenä.

”Taas lahjat kun pukki lahjoittaa. Niissä lukee aina "Made in joulupukin maa".

Kommentit:

Jatkan keskustelua

Kirjoittanut Esa Hyyryläinen 16.12.2019 15:04:59

Tuo Oscar Wildelta napattu ajatus oli hyvä veto. Tuo kyynikon määritelmä (tietää hinnan mutta ei arvoa) jatkuu muuten tekstissä sentimentalistin määritelmään: “..And a sentimentalist, my dear Darlington, is a man who sees an absurd value in everything and doesn’t know the market price of any single thing” (Lady Windermere's Fan). Olisikohan tällä oudolla taloudella, mikä muuten on erinomaisen koukuttava käsite, yhteys sentimentalismiin (sellaisena kuin se kirjallisuudessa ymmärretään)? Ja olisiko tulevaisuuden aluekehittämisessä näin ollen tunteisiin perustuva ydin? -EH-

Sentimentalismi

Kirjoittanut Ilkka Luoto 16.12.2019 15:50:36

...absurd value in everything. Esa! Menee mielenkiintoiseksi, kun tätä pohtii vaikkapa suhteessa siihen, kuinka nykymuotoiset markkinat haistavat mahdollisuuden mahdottomassa. On tässä sekin, kuten arvelit, että menestyvät alueet eivät pelaa yksin järkiargumenteilla, vaan mukana on tunnetta. Mutta voisiko se olla tosiaan jopa tulevaisuuden aluekehittämisen ytimessä tuo hurmos ja tunne..?

Niinpä

Kirjoittanut Esa Hyyryläinen 16.12.2019 16:41:18

Jotenkin toivoisin, että se hurmos ja tunne olisi se juttu. Tulee se sitten itsestään tai vaikkapa sentimentaalisen aluebrändäyksen tuloksena. -EH-

Hintalappu

Kirjoittanut Arto Isosaari 18.12.2019 19:43:02

Hauskasti kirjoitettu hyvä teksti ja antoisaa kommentointia herroilta! Varallisuudesta riippumatta jotkut juoksevat hintojen ja elämysten perässä, jotkut ohjautuvat arvojen perusteella. Koska tarjoukset saavat vain käymään, mutta arvot jäämään, on ymmärrettävää, että aluekehittämisen, kuten kuntamarkkinoinninkin, pääpaino on jälkimmäisessä. Arvomaailma on kuitenkin yksilöllistä, eivätkä medioiden välityksellä tarjotut samat arvot synnytä joka paikassa ja jokaiseen kolkkaan samanlaista kysyntää. Hinta sen sijaan on kaikille sama, ainakin periaatteessa. Totutuissa ja hyväksytyissä rajoissa muuttuvinakin hinnoilla ja hintatasolla on oma tärkeä roolinsa joka savussa. Siitäkin huolimatta, että kustannustietoisuus, käsitys niin maksutavan kuin ostettavan todellisesta hinnasta, vaihtelee.

Ehkä näillä tunne- ja järkisyillä seurauksineen on yhteyttä siihen, että talous on paitsi arvaamatonta myös vaikuttaa ajoittain oudolta.

Nykymenoa ja tulevien maalailuja seuratessa oudolta tuntuisi sekin, että unilukkari olisi nukahtanut eikä enää kyselisi hintalappuja.

Käymään vaan tänne tultiin eikä suremaan

Kirjoittanut Ilkka Luoto 18.12.2019 20:47:22

Hei Arto, oivaltavasti laitettu "tarjoukset saavat vain käymään, mutta arvot jäämään". Jäin yhäkin miettimään tuota markkinoiden outoutta ja mainitsemaasi hintaa, jonka pitäisi olla kaikille sama. Ajatellaanpa vaikka kahta samalla tavalla varustettua saman ikäistä ja kokoista omakotitaloa. Riippuen sijainnista toinen voi olla hinnaltaan kaksinkertainen. Mitkä asiat painavat potentiaalisen ostajan vaakakupissa, joka pohtii perheen tulevan kodin sijaintia? Yhdenmukaistaako hinta talojen arvon? Onko meistä tullut yhden totuuden laumaeläimiä?

Hinnan arvosta

Kirjoittanut Arto Isosaari 19.12.2019 13:30:03

Säkenöivä blogiteksti kirkastaa lukijankin ajatuksen. Esität relevantteja ja vaikeita kysymyksiä. En tiedä pitäisikö olla hyvillään vai hävetä, kun arvo ja hinta itseä näin kiinnostavat ja tuntuvat merkityksellisiltä. Suun avatessaan tai kynään tarttuessaan kertoo aina enemmän ja vähemmän myös itsestään, joten pian nähdään, paljastuuko tässä nihilisti, kyynikko vai sentimentalisti. Joka tapauksessa tämä on vienyt omaakin ajattelua tästä aiheesta aikaisempaa syvemmälle.

Euron maitolitran arvo tuskin on kaikille sama, vaikka hinta on. Ja kun hintaan tulee korotus tai alennus, maidon arvo (kullekin) ei välttämättä mukaile hintamuutosta. Kieltämättä tuntuu kummalliselta väittää, että juuri hinta on enemmän kaikille sama kuin arvo tai arvot. Hinta on yksiselitteisen selkeä, käsitteenäkin. Ajatellaan palvelua tai tuotetta, jonka hinta on 1000 €. Mielikuvat summasta tuskin kauheasti vaihtelevat — vaikka tiedettäisiin, että on mahdollista saada tiettyjä alennuksia tai hinnasta voidaan tinkiä. Eli edes se, että hinta voi kauppaa tehdessä muodostua varsin yksilölliseksi ("vain sinulle"), ei poista hinnan yksiselitteisyyttä ja yleispätevää luonnetta. Imaginaarisina arvo ja arvot ovat yksilöllisiä sekä kohteiden suhteen että mielissä, ja tästä johtuen hintaa hankalampia tarkasti ilmaista, saati käsittää. Saattaa vaikuttaa jankutukselta, mutta jos vielä suodaan ajatus jonkin paikkakunnan arvotalolle. Myös myytäessä, vaikkapa pakkohuutokaupassa, sillä on ihmisten mielissä monenlaisia arvoja. Kuitenkin lopulta vain yksi hinta: kaupantekohinta.

Hinnalla ja arvolla on epäilemättä yhteys, mutta ei suora. Arvo on näkemys, hinta sopimus. Hinta on kuin poikkileikkaus, snapshot tai tilannekuvakaappaus palvelun tai tavaran elinkaaren tietystä hetkestä markkinavoimien vinouttamassa arvomaailmassa, jossa vaikuttavat käsitykset (mainonta, mediat ym.), kokemus (historia), oletukset (arvot) ja odotukset (tulevaisuus).

Uskaltaisinkin uumoilla, että sadan tonnin talon ja saman hintaisen auton arvot poikkeavat paitsi keskenään myös tapaus-, tilanne- ja kuluttajakohtaisesti. Sama hinta ei siis yhdenmukaista arvoja. Eikä päinvastoin.

Tarkennus

Kirjoittanut Arto Isosaari 19.12.2019 19:18:42

On ehkä tarpeen tarkentaa, että "hinta on kaikille sama"-ajatuksella tarkoitan tässä sitä, että hinta merkitsee kaikille samaa asiaa. Että hinta käsitteenä ymmärretään samalla, likimain yhtenevällä tavalla, silloinkin kun summien (määrä euroissa tai muissa valuutoissa) hahmottaminen tai peilaus esimerkiksi markkina-arvoon osoittautuu haastavaksi.

Pyytää ja maksaa

Kirjoittanut Ilkka Luoto 20.12.2019 08:42:02

Kiitos Arto pohdinnoistasi. Selvästikin tässä arvon ja hinnan muodostuksessa on ikiaikaisen kiinnostavia teemoja. Hintahan on toki avoin sopimus, jonka kaupan osapuolet hyväksyvät. By the way, tähänkin on muuten olemassa hauska sanonta: ei se tyhmä ole joka pyytää, vaan se joka maksaa.

Kommentoi:

Tämä on Captcha-kuva (http://en.wikipedia.org/wiki/Captcha). Sen näyttämiseen tarvitaan graafinen selain.
Tämä on Captcha. Sinun täytyy syöttää kuvassa näkyvät merkit ottaen isot ja pienet kirjaimet huomioon.
*Pakollinen kenttä

Takaisin

X

Lähetä palautetta tästä sivusta

Nimesi

Sähköpostiosoitteesi

Palautteesi

 
Päivitetty 14.12.2019 - Verkkotoimitus
Login