Mitä laatu on ja voiko sitä mitata?

Julkaistu 30.01.2020.

Laatu on välittämisen tuottamaa yhteensopivuutta.

Robert M. Pirsig (1928-2017) kirjoittaa kirjassaan Zen ja moottoripyörän kunnossapito laadun olemuksesta. Hän kertoo esimerkin moottoripyörämekaanikosta, joka raahustaa aamuisin töihin vailla syvempää kiinnostusta moottoripyörän toimintaan. Hän korjaa koneita leipänsä ansaitakseen, työstä toiseen hypähdellen.

Leipämekaanikko ei piittaa kokonaiskuvasta, eikä liioin pohdi materiaalin ominaisuuksia tai laitteen eri osien yhteistoimintaa. Hänelle kone on ajallisesti ja paikallisesti irrallaan muusta maailmankaikkeudesta.

Pirsigin mukaan laadun päälle ymmärtävät mekaanikot käsittävät mekaaniset laitteet toisin: ne ovat tutkiskelun ja mielenkiinnon kohteita; ikään kuin henkisiä olentoja. Laadusta huolehtivalle ei riitä, että löytää hajonneen osan, lisäksi on löydettävä vian syyt ja seuraukset, jotta työn voi tehdä huolella jatkovauriot välttäen.

Mietiskelevälle mekaanikolle teknologia ei ole vain läjä osia, rattaita ja ruuveja, vaan ihmisen suunnittelema mielekäs kokonaisuus, jolla on oma paikkansa teknisten, sosiaalisten ja kielellisten järjestelmien maailmankaikkeudessa.

Mikäli yhteiskuntaa rakentaisivat työelämän enemmistössä vaikuttavat Pirsigin kuvaamat leipämekaanikot, kasvaisi myös järjestelmien ja tietorakenteiden välinen riitasointuisuus.

Kuviteltavissa olisi, että hyvin eristetyt uudet talot olisivat valmistuessaan kyllä lämpimiä, mutta homehtuisivat. Sekin voisi olla täysin mahdollista, että elintarvikkeet säilyisivät viikkoja, mutta aiheuttaisivat samalla käyttäjilleen kenties uusia ja yllättäviä terveysongelmia.

Laatu on luonteeltaan kompleksista, koska se on aina suhteessa muuhun systeemisyyteen.

Tiede teutaroi tämän ongelmatiikan maastossa jatkuvasti. Esimerkiksi ihmisperimän irrallisista geeneistä paikallistetaan ”ongelmia”, ilman että vaivaudutaan pohtimaan, josko kyseisellä ominaisuudella olisi jokin toinen ongelmia ehkäisevä tarkoitus, tai voisiko kyseinen geeni olla mahdollisesti piilevästi hyödyllisessä yhteisvaikutuksessa muiden geeniominaisuuksien kanssa.

Silloin kun eri järjestelmät eivät keskustele riittävästi toistensa kanssa, syntyy kakkoslaatua eli sekundaa.

Talopaketin toimittaja ei vastaa hajoavista ikkunoista, ikkunanvalmistajakaan ei vastaa, koska toimitettu piirustusten mukaan, eikä ikkunoiden asentaja vastaa, koska asennettu ohjeiden mukaisesti. Kaikki kuitenkin näkevät, että ikkunat ovat liian suuria tai ikkuna-aukot vaihtoehtoisesti liian pieniä. Se kuka tai mikä on syyllinen, ratkotaan lopulta vuosia kestävässä oikeusprosessissa.

Pirsigin mukaan ”kun ihmistä ei hallitse erillisyydentunne siitä minkä parissa hän työskentelee, silloin voidaan sanoa, että hän ’välittää’ siitä mitä hän tekee. Sitä välittäminen oikeastaan on, samaistumista siihen mitä tekee. Se jolla on se tunne, näkee myös välittämisen kääntöpuolen, itse laadun.”

Laadun metafysiikassa laatu on välittämisen tuottamaa yhteensopivuutta.

Yliopistoissa tämä ikiaikainen filosofinen teema kiinnostaa, koska tutkimuksen ja opetuksen laatua mitataan monin tavoin.

Laadukkaan tutkimuksenkin tulee sovittautua aikaisempaan traditioon sekä muuhun alan kentällä tehtävään tutkimukseen. Samoin laadukas opetus perustuu välittämiseen, ja opetuksen sisältöjen sekä menetelmien tulee vastata ympäröivän yhteiskunnan muutoksiin ja työelämän tarpeisiin.

Jos ikkuna ei sovi sille varattuun ikkuna-aukkoon, ei se muista hyödyllisistä ominaisuuksistaan huolimatta ole missään määrin laadukas.

Kommentit:

Mittaamisesta ja kokemista

Kirjoittanut Esa Hyyryläinen 03.02.2020 10:38:17

Sille, jolle laatu on vaikka virheiden määrän vähäisyyttä, ei mittaaminen ole minkäänlainen ongelma. Meille muille on. Joku on sanonut joskus, muistaisi vaan kuka, että laadun tunnistaa sen kohdatessaan, vaikkei osaakaan sanoa mistä se laadukkuus oikeastaan tulee. Olen pitkälti samaa mieltä. Ehkä laatu on enemmän koettavissa kuin mitattavissa. Riippuu tosin mistä puhutaan. Oikeastaan tuo moottoripyörämekaanikon hommakin on selväpiirteistä touhua sen suhteessa moottoripyörään, mutta ei suhteessa asiakkaaseen, jolta homman sai tehtäväkseen. Asiakas ei välttämättä koe laatua, vaikka pyörä olisi tiptop-kunnossa. Jotain saattoi silti jäädä puuttumaan. -EH-

Pihvin mehukkuus

Kirjoittanut Ilkka Luoto 03.02.2020 11:07:50

Aivan Esa, laadun kokemushan voi toki olla melko subjektiivinenkin asia. Nykyisin huoltokorjaamot panostavat myös vuorovaikutuksen ja tilaestetiikan kautta positiiviseen asiakaskokemukseen. Mutta riittääkö hyvä tunnelma, jos öljyt on jätetty vaihtamatta? Niin, ja pihvin väriä, kimmojoustavuutta, kosteutta tai suolaisuutta voitaneen mitata, vaan antavatko nuo parametrit kuitenkaan mitään osviittaa makuelämyksestä. Ehkä antavat, ehkä eivät.

Asia on pihvi

Kirjoittanut Esa Hyyryläinen 03.02.2020 12:47:13

Jos organisaatiolle olisi objektiiviselle ja subjektiiviselle laaduntuottamiselle oma osastonsa, ne eivät kai sitten puhuisi toisilleen kovinkaan hyvin. Tuo pihvikin on on paha esimerkki kun sitä miettii. Sen sisälämpötilan, värin,kimmojoustavuuden jne. mittaaminen ei takaa täydellistä pihvielämystä, mutta todennäköisesti se lisää sellaiseen päätymisen todennäköisyyttä. Siksi se maksaisi vaivan. -EH-

Kommentoi:

Tämä on Captcha-kuva (http://en.wikipedia.org/wiki/Captcha). Sen näyttämiseen tarvitaan graafinen selain.
Tämä on Captcha. Sinun täytyy syöttää kuvassa näkyvät merkit ottaen isot ja pienet kirjaimet huomioon.
*Pakollinen kenttä

Takaisin

X

Lähetä palautetta tästä sivusta

Nimesi

Sähköpostiosoitteesi

Palautteesi

 
Päivitetty 30.01.2020 - Verkkotoimitus
Login