Alueiden kehityskertomukset tulevat

Julkaistu 09.01.2018.

Hyvin monenlaista kirjallisuutta voi lukea aluetieteilijän silmin. Walter Isaacsonin kynään perustuva Steve Jobsin elämäkerta valaisee hienosti Piilaakson luovaa pörinää ja kehitysmyönteistä ilmapiiriä. Talousmaantieteen teoriassa puhutaan polkuriippuvuudesta. Voidaan ajatella, että alueyhteisöjen aiemmat valinnat vaikuttavat nykyhetken sekä tulevaisuuden mahdollisiin valintoihin. Esimerkiksi vaasalaista moottoriosaamista voidaan tarkastella osana Wickström- ja Olympia-moottoreiden ympärille rakentunutta historiallista konepajakeskittymää. Olisiko tästä vaasalaisen kehityskertomuksen aihioksi?

Parhaat kehityskertomukset kerrotaan jostakin näkökulmasta käsin. Jorma Ollilan ja Harri Saukkomaan Mahdoton menestys valaisee Nokian nousua ja alamäkeä. Se on samalla tarina Salosta ja Suomesta maailmalla. Tämänkaltainen inhorealismi liittyy myös alue- ja paikkamarkkinoinnin nykytrendeihin. Muutamia vuosikymmeniä takaperin kuntien tupakansavuisissa kahvihuoneissa kehitettiin imagoja, jotka perustuivat logoihin ja iskulauseisiin. Ehkä silloin laiskanpuoleisesti ajateltiin, että kunnallinen kiiltokuva on ohituskaista menestykseen.

Ei toki sovi epäillä, etteikö Loimaa olisi jyvällä tulevaisuudesta siinä missä Heinävesi ilmoittaa olevansa kuntien kermaa. Kansalaiset ovat valistuneita, koulutettuja ja markkinaviisaita. He haluavat aidon elämänmakuisesti olla osana alueiden ja paikkojen elinvoimaisuutta. Se pitää sisällään myös rosoisuuden, muutoksen dynamiikan ja luovan tuhon. Siksipä alueita ei kannata markkinoida kuin torikauppiaan näppylähanskanippua. Olemme siirtyneet monisyisempään maailmaan, jossa maineen liikkeet ovat hankalasti ennustettavia. Tunnettuus on monipolvista ja ristiriitaistakin.

Voimauttavat kertomukset vetoavat ihmisiin enemmän kuin ontot iskulauseet tai kylmät faktat. Mikäli alueet osataan nähdä kertomuskokoelmina, joissa yhdistyvät historia, kulttuuri ja tekeminen, ne ovat kiinnostavampia myös toiminta- ja asuinympäristöinä. Nukkavieru menneisyyden kertominen paljastaa, kuinka samanlaisia ihmisten pyrkimykset ja toiveet ovat olleet ajasta riippumatta. Mikäli mennyt osataan liittää luontevasti nykyhetkeen, siintää horisontissa kirkkaana myös tulevaisuuden suunta.

Wickström- ja Olympia-moottorit olivat tuotteita, joita myytiin aikanaan paljon. Niiden paremmuudesta väiteltiin ja niitä viriteltiin paikallisten pellepelottomien toimesta. Viime vuosisadan takaisesta osaamisesta ponnistaa myös tämän päivän vaasalainen moottori- ja konepajaosaaminen. Mutta miten tätä historiaa on osattu tai haluttu liittää nykyisyyden vahvuuksiin. Ehkä suomalaisten kannattaisi oppia kertomaan tarinoita, sillä ne lisäävät kiinnostusta alueyhteisöjä kohtaan. Ehkäpä kehityskertomuksia tulisi sanoittaa jostakin yllättävästä näkökulmasta käsin objektiivisena esitettävän aluehistorian sijaan.

Käynnissä olevat hallinnolliset alueuudistukset lisäävät maakuntien ja kuntien pelivaraa omien valintojen suhteen. Tätä myötä tulemme todennäköisesti näkemään erilaistuvia alueita, jotka muodostuvat toimintaa, palveluja, tekemistä ja yritteliäisyyttä yhteen punovien houkuttelevien kehityskertomuksien ympärille. Tulemme siis näkemään, kuinka paikallinen tekeminen osataan entistä ketterämmin yhdistää osaksi uudenlaista kertomuksellisuuden politiikkaa.

Kommentit:

Sankaritarinoiden paikka

Kirjoittanut Hannu Katajamäki 09.01.2018 17:49:12

Suuret kertomukset lähtevät usein pienistä vireistä. Tämän päivän realistit seisovat eilisen idealistien olkapäillä. Kunkin alueen historiasta paljastuu tulevaisuuteen kurkottavia sankaritarinoita. Ne elähdyttävät ja avaavat paremman maailman näkymiä.

Pieni vire, suurempi laine

Kirjoittanut Ilkka Luoto 09.01.2018 21:30:42

Kyllä vain Hannu... Ja aina joskus ajan virran vireistä kasvaa maininkeja. Kertomuksethan vain paranevat, kun niitä kerrotaan uudestaan ja uudestaan, samalla ne muuttavat matkalla muotoaan ja valavat toivoa niin kertojilleen kuin kuulijoilleenkin.

Tarinoista

Kirjoittanut Esa Hyyryläinen 12.01.2018 08:55:42

Osut tässä isompaan kysymykseen jota olen pohtinut luettuani Brian Fayn teosta Contemporary Philosophy of Social Science (Blackwell 2004). Teemaasi sovittaen sen voi asettaa näin, kertovatko tarinat alueista vai ovatko ne jotenkin sisällä alueissa? Nuo kuntien jutut on ehkä oma lukunsa, mutta saattaapa siinäkin hommassa silti osua (vahingossa?) ytimeenkin. Joskus tarina on enemmän kuin vain tarina. Kunnon tarinat ehkä löydetään pikemminkin kuin keksitään?-EH-

Löytyä ja luoda

Kirjoittanut Ilkka Luoto 12.01.2018 10:50:07

Jep, Esa. Hyvä tulokulma tähän tarinallisuuteen. Kuinka paljon kertomuksia voi sepittää ja missä määrin ne "louhitaan" ja jalostetaan esille. Ehkä aluemarkkinoinnissa tarinoiden jalostusastetta saa ja tuleekin nostaa. Viime aikoina tosin ollaan huomattu, että todellisuus on usein sepitettä mielikuvituksellisempaa.

Voimauttavat tarinat

Kirjoittanut Tommi Lehtonen 14.01.2018 16:24:38

Hieno kirjoitus Ilkka! Tervetuloa Vaasan yliopiston blogistiksi! Kuten esität, ihmisten identiteetin rakentamisessa ovat voimauttavat kertomukset usein tehokkaampia kuin pikkunokkelat ja väkisin väännetyt iskulauseet. Voimauttavan kertomuksen ei edes välttämättä tarvitse olla (kokonaan tai) kirjaimellisesti tosi. Toki todenperäisyys (ja "todellisuusankkurit", kuten Vaasan tapauksessa Wikström ja Olympia-moottorit) voivat vahvistaa kertomuksen vaikuttavuutta.

Kiitos,

Kirjoittanut Ilkka Luoto 15.01.2018 09:02:58

koetetaanpa tänne aina välillä kirjoitella, kun taivaankappaleet ovat suotuisassa asemassa.

Kertomukset ja uudet alueet

Kirjoittanut Riikka 22.01.2018 18:43:26

Harrastelen ja lueskelen paikallishistoriaa. Minua mietityttää, miten uusien - esimerkiksi kuntaliitoksissa syntyvien alueiden kertomukset voisivat syntyä. Voiko ja kannattaako edes työstää brändiä voimaannuttavia kertomuksia, jos väki on edelleen kiinnittynyt "vanhoihin yksiköihin" eli tässä tapauksessa pitäjiin.

Hallinnolliset rajat

Kirjoittanut Ilkka Luoto 23.01.2018 14:39:23

Hei Riikka, kiinnostava kysymys hyvinkin. Nähdäkseni hallinnolliset rajat eivät ensisijaisesti määrittele kotiseututunnetta tai paikkakertomuksien tenhovoimaa. Ne ovat siis luonnoltaan ainakin osittain rajattomia ja niitä kannnattelevat tunteet säilyvät vaikka asuisi toisella mantereella. Muinaiset kirkkopitäjät olivat hengellisiä, mutta myös hallinnollisia alueyhteisöjä. Niidenkin rajoja on piirretty uudestaan historian saatossa. Onpa mukava kuulla, että paikallishistorian harrastus on yhä voimissaan.

Kommentoi:

Tämä on Captcha-kuva (http://en.wikipedia.org/wiki/Captcha). Sen näyttämiseen tarvitaan graafinen selain.
Tämä on Captcha. Sinun täytyy syöttää kuvassa näkyvät merkit ottaen isot ja pienet kirjaimet huomioon.
*Pakollinen kenttä

Takaisin

Päivitetty 09.01.2018 - Verkkotoimitus
Login