Tieteiden välit ja tieteidenvälisyys

Julkaistu 15.06.2016.

Suvi Ronkainen, Rehtoraatin asiantuntija

Monitieteellisen tutkimuksen yhdeksi ongelmaksi on esitetty se, että julkaisukanavat eivät ole tarpeeksi laadukkaita ja artikkelit jäävät pimentoon. Sen vuoksi julkaisussa Tutkimuksen monitieteisyys ja laatu (2016)* esitetyt havainnot ovat kiinnostavia. Teos käsittelee monitieteellisyyttä ja julkaisujen arviointia. Tutkimustulosten perusteella sekä tutkijan eri tieteenaloilla, julkaisuaktiivisuudella että julkaisun monitieteisyydellä on positiivinen yhteys julkaisun laatuun. Mitä useammalla alalla tutkija on julkaissut tai mitä useamman eri tieteenalan tekijöitä julkaisuun on osallistunut, sitä korkeamman julkaisufoorumitason julkaisukanavilla artikkelit keskimäärin on julkaistu.

Havainnon voisi toki ohittaa viittaamalla mittausten ja viittausten päällekkäisyyteen tai toteamalla, ettei viittausten määrä kerro oivallusten laadullisesta vaikutuksesta tieteelliseen ajatteluun. Viittaaminen on myös tekniikkaa, ja monitieteelliset, usean kirjoittajan artikkelit myös leviävät helpommin. Onhan niillä useampia levittäjiä. Monitieteellinen lähestymistapa ja julkaiseminen ei myöskään kohtele kaikkia tieteenaloja samalla tavalla.

Itse otan nuo esitetyt havainnot kuitenkin kiinnostuksella vastaan. Tieteenalajako ei nimittäin ole vain tieteestä syntynyttä, vaan myös osa yliopistolaitoksen rakenteellistumisen historiaa. Tieteenalojen määrän kasvattaminen eroavina tutkimuskenttinä tuotti perusteluja sille, miksi tarvittiin useita tiedekuntia, yksiköitä ja uusia yliopistoja. Tämä historia on myös yliopistolaitosten ja tutkinnon suorittaneiden määrän kasvamisen historiaa. Yliopistotutkinnot eivät ole enää harvojen etuoikeus.

Yliopistot eivät siis ole enää harvojen valittujen valtakuntaa, vaan erilaisten osaajien laajentunutta toimintakenttää. Tästä on seurannut uudentyyppisten kysymysten asettamista ja uusien, tieteidenvälisten tutkimuskohteiden esiinnousua. Kyse on tieteellisen ajattelun vahvistumisesta. Sen ytimenä on toistamisen sijaan uuden tiedon tuottaminen ja uudenlaisten tutkimuskohteiden tunnistaminen. Tieteellisen tutkimuksen näkökulmasta on vaikea nähdä, miksi tieteenalojen rajoja pitäisi sementoida samalla tavoin kuin aikana, jolloin eri tieteenaloja ja niiden mahdollistamaa osaamista ylipäätään rakennettiin. Emmekö elä aikaa, jolloin tätä erilaista osaamista pitäisi myös käyttää uuden tiedon tuottamiseen? Tiede ei ole toistamista vaan kehittämistä.

Monitieteellisyys eri muodoissaan ei tarkoita kuitenkaan tieteenalojen hylkäämistä. Sen voi ajatella kykynä erityyppisen tiedon ja sen sisältämän näkökulmaisuuden yhdistämiseen. Tällöin tieteenala ei määritä tutkimuskysymyksen muotoa ja tutkittavan ilmiön määrittelyä – kuten väitöskirjojen perinteisissä johdannoissa vielä tehdään – vaan tutkittavalle ilmiölle rakennetaan laajempi konteksti. Monitieteellisyys, tieteidenvälisyys ja poikkitieteellisyys rakentuvat erilaisen osaamisen ja erilaisen tiedon tarpeiden tunnistamiseen. Se haastaa monenlaisuuden kohtaamiseen ja uudenlaiseen hahmottamiseen, mutta edellyttää myös yhä selkeämpää ymmärrystä eri tieteenalojen hyödystä.

Monitieteellisyys on tieteellisen ajattelun osaajien taitoa. Kyky hahmottaa asioita laajemmassa kontekstissa tuo aidosti uudenlaista näkökulmaa. Eikä se voi olla koskaan pahaksi.


Suvi Ronkainen

Rehtoraatin asiantuntija

*Reetta Muhonen, Olli Eskola, Yrjö Leino & Janne Pölönen. (2006). Tutkimuksen monitieteisyys ja laatu. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:12.

Kommentit:

Erikoistuminen ja työnjako

Kirjoittanut Tommi Lehtonen 16.06.2016 11:32:06

Tämä on kiinnostava aihe: uusien tieteenalojen syntyminen ja itsenäistyminen voivat liittyä monin tavoin yliopistojen profiloitumiseen ja rakenteelliseen kehittämiseen. Useimmissa tapauksissa näitä institutionaalisia syitä ensisijaisempia uusien tieteiden synnylle ovat kuitenkin tieteiden sisäinen tutkimuksellinen erikoistuminen ja työnjako, joka ei ala akateemisten rakenteiden hahmottelusta, vaan uusien tutkimuskysymysten, -menetelmien ja lähestymistapojen keksimisestä ja kehittämisestä. Historiallinen esimerkki on filosofia tieteiden äitinä, jonka helmoista erityistieteet ovat itsenäistyneet.

Kommentoi:

Tämä on Captcha-kuva (http://en.wikipedia.org/wiki/Captcha). Sen näyttämiseen tarvitaan graafinen selain.
Tämä on Captcha. Sinun täytyy syöttää kuvassa näkyvät merkit ottaen isot ja pienet kirjaimet huomioon.
*Pakollinen kenttä

Takaisin

Päivitetty 15.06.2016 - Verkkotoimitus
Login