Pirulliset ongelmat ynnä kompleksisuus on yhtä kuin deliberaatio

Julkaistu 26.01.2017.

Otsikon yhtälö tulee olemaan ihmisen ääni blogini selkäranka. Miksi näin? No, pääasiassa siksi, että kaikki mainitut termit kuvaavat suomalaista nykymenoa ja niiden varassa on mahdollista pohtia erilaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä.

Pirullisista ongelmista on ryhdytty kirjoittamaan yhä enemmän. Niillä tarkoitetaan asioita ja ilmiöitä, joista selviytymiseen eivät riitä vanhat mallit. Sen sijaan tarvitaan malleja, jotka avaavat ilmiön monimuotoisuuden ja asioiden toisiinsa kietoutuneisuuden. Itse innostuin teemasta 2000 – luvun alkuvuosina, koska aihe on niin mahdottoman sisältörikas ja samalla käytäntöä kuvaava ja käytäntöä palveleva. Vielä kiinnostavammaksi juttu muuttuu, kun pirullisten ongelmien tematiikka liitettään osaksi kompleksisuusajattelua.

Kompleksisuusajattelu kehottaa ihmisiä päästämään irti newtonilaisesta, lineaarisuutta korostavasta ajattelusta. Tarkoitan irti päästämisellä sitä, että meidän kannattaisi vähentää tukeutumista ajatteluun, joka korostaa suoraviivaista ja pelkistettyä ongelmanratkaisua tai yltiöbyrokraattisia päätöksenteko- ja suunnittelumekanismeja.

Mikä vika suoraviivaisuudessa sitten on? Pääasiassa se, että monet lineaariset ongelmanratkaisumallit tuudittavat meidät harhaiseen kuvitelmaan siitä, että kaikki on hallittavissa ja kaikki voidaan ratkaista täydellisesti. Kompleksisuusajattelu kertoo asian olevan aivan toisin. Asioiden ja ilmiöiden sataprosenttinen ratkaiseminen on mahdotonta, jopa epätoivottavaa. Parempi on pyrkiä tilanteenmukaiseen ja parhaaseen mahdolliseen. Esimerkkejä tästä löytyy kovin läheltä. Pyrkimällä parhaaseen mahdolliseen päästään eteenpäin. Usein on nimittäin niin, että painittaessa pirullisten ongelmien kanssa, joudutaan valittuja toimintatapoja reivaamaan jatkuvasti uuteen suuntaan.

Onko niin sanotuilla tavallisilla ihmisillä mitään mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnan tai organisaatioiden vaativien ongelmien ratkaisemiseen? On, jos otamme käyttöön deliberatiiviset demokratiainnovaatiot. Deliberatiiviset mallit korostavat analyysiä, puntarointia ja faktoja, joiden avulla pyritään välttämään asenteellisuutta, itseintressiä ja mututuntumaa. Sote-oppiaineessa näitä malleja on toteutettu jo kymmeniä. Niiden toimivuus on vähitellen avautumassa myös päättäjille ja organisaatioiden johdolle. He ovat huomanneet, että tavallisten ihmisten punnituille näkemyksille on käyttöä päätöksenteossa ja kehittämisessä.

Kommentit:

Äänetön kommentti

Kirjoittanut Arto Isosaari 27.01.2017 16:53:11

Hienoa, Pirkko, että palasit ääneen! On helppo uskoa, että lineaarisuutta korostava ajattelu ei riitä ratkaisemaan logaritmisesti kasvavia ongelmia yhteiskunnassamme.

Pirullisten ongelmien ratkaisijaksi ei toden totta ole kompleksisista poliitikoista tai muista pirullisista moniongelmaisista. Jäljelle jää se mitä teetkin: etsiä kaikkialta muualta arvokasta kiteytymää ja jaloa mieltä. Päädytäänkö kuitenkin myös deliberatiivisissa malleissa, keskustelun ja harkinnan jälkeen, lopulta äänestykseen? Vaikka ääni on deliberaation ytimessä, mies ja ääni sen perimmäinen idea ei liene.

Tavallisen ihmisen punnituille näkemyksille on käyttöä yhteiskunnallisen päätöksenteon ja kehittämisen lisäksi erityisesti hänen omassa elämässään. En tarkoita sitä, että "jos jokainen hoitaisi omat ongelmansa, kaikki ongelmat olisi hoidettu". Tai edes Jari Ehrnroothin aika vaativaa ehdotuspatteria sen suhteen, miten hyvin'vointi'yhteiskunta oikeamielisesti päivitetään hyvin'toiminta'yhteiskunnaksi.

Saisiko näistä silti yhdessä sellaisen yhdisteen, jossa vaikuttava aine, paitsi säteilee yhteisön hyväksi, tehoaa myös itseen? Että osallistuttaessa ja vaikutettaessa tapahtuisi myös itseoppimista, ja uusi vastuullisempi koodi alkaisi peittää vanhaa haittakoodia alleen. Kun tämä kertautuu riittävän monissa tilaisuuksissa, jo yksistään sen vaikutus hyvinvointiyhteiskunnassa on suuri.

Äänestys harvinaista

Kirjoittanut Pirkko Vartiainen 28.01.2017 21:02:29

Deliberatiivisissa malleissa äänestäminen on mahdollista, mutta kokemustemme mukaan harvoin joudutaan äänestämään. Vaikeissakin asioissa on löydetty sellainen yhteisymmärrys, johon osallistujat ovat voineet sopeutua.

Heitän kysymyksellä

Kirjoittanut Esa Hyyryläinen 30.01.2017 10:25:54

Mikä sinusta on tavallisten ihmisten asema silloin kun ratkaistaan "kesyjä ongelmia"? Kompleksisiahan ne usein ovat, tosin sitä vain sanan yleisemmässä, kompleksisuusteoriaa edeltävässä merkityksessä.-EH-

Välttämättä osallistamista ei tarvita

Kirjoittanut Pirkko Vartiainen 30.01.2017 16:15:13

Joissakin tapauksissa voidaan ajatella niin, että monet kesyt ongelmat ovat rutiininomaisia tai niille on olemassa selkeä ratkaisutapa. Silloin ihmisten osallistamista ei välttämättä tarvita, ne voidaan jättää asiantuntijoiden yms. ratkaistavaksi, vaikka olisivatkin ns. vaativia ilmiöitä.

Kommentoi:

Tämä on Captcha-kuva (http://en.wikipedia.org/wiki/Captcha). Sen näyttämiseen tarvitaan graafinen selain.
Tämä on Captcha. Sinun täytyy syöttää kuvassa näkyvät merkit ottaen isot ja pienet kirjaimet huomioon.
*Pakollinen kenttä

Takaisin

Päivitetty 26.01.2017 - Verkkotoimitus
Login