”Organisaatiot, jotka saavat asiat tehtyä, eivät enää ole hierarkkisia pyramideja, joita kontrolloidaan enimmäkseen ylhäältä”

Julkaistu 25.09.2019.

Tällä kertaa Hallinnon tutkija pohtii organisaatioiden tulevaisuutta, jossa parempi huominen on yllättävän pitkissä kantimissa.

Harlan Cleveland kirjoitti otsikkoon siteeraamani tulevaisuutta ennakoivan lauseen jo 1972 julkaistussa teoksessaan ”The Future Executive: A  Guide for Tomorow’s Managers (Harper Collins Publishers), mutta lupaus se on silti edelleen. Edelleen on runsaasti organisaatioita, joissa ylimmän johdon näpit ulottuvat yllättävänkin pieniin kysymyksiin ja isossa kuvassa mitättömiin yksityiskohtiin, joista voitaisiin päättää selvästi alempana organisaatiohierarkiassa. Periaatteessa organisaatiohierarkian yläpään pitäisi keskittyä strategisiin kysymyksiin, mutta jostain syystä monen johtajan intohimona ovat kohtuullisen operatiiviset kysymykset.

Ackoffin ja Addisonin keräämät, ja Bibbyn kommentoimat, f-lait osuvat itsestäänselvyyksinä usein hyvin maaliin sekä itsestäänselvyyksinä että mahdollisuutena kyseenalaistaa sellaisia. Ne ovat kirjoittajien mukaan ”totuuksia organisaatiosta joita me haluamme kieltää tai jättää huomiotta – yksinkertaisempia ja luotettavampia oppaita johtajien arkiseen käyttäytymiseen kuin tieteentekijöiden, taloustieteilijöiden ja filosofien ehdottamat kompleksiset totuudet”. Yksi minua puhuttelevimmista ei ole f-laki, vaan sellaisen perustelu tai kuvaus, joka itseasiassa pätee perustelemaansa lakia laajemminkin. Se menee näin. “Organisaatiossa toisten käyttäytymisen aiheuttamia ongelmia ei voi ratkaista olettaen, että he ovat irrationaalisia. Ne voidaan ratkaista vain olettamalla, että toiset ovat rationaalisia, löytämällä tavan joka tekee heistä sellaisia, ja ratkomalla tätä rationaalisesti.”

Tästä voidaan palata blogin otsikkoon. Mahdollinen syy siihen, ettei hierarkkisten pyramidien aika olekaan vielä ohitse, on mitä ilmeisemmin se, että sellaisen ylläpito on rationaalista jollekin jollakin tavalla. Tuomas Nevanlinna ja Jukka Relander kirjoittivat aikanaan johtamisesta ja organisaatioista hyvän kolumnin, jonka onnistuin jossain kohdassa hukkaamaan. Hukkasin lehden, mutta en hukannut sen jutun ydinideaa. Se sopii tähän esimerkiksi siitä miten tällainen irrationaalinen rationaalisuus, tai mikä ettei päinvastoin, oikein menee. Mainittu kolumni alkoi kysymyksellä, joka kuului suurin piirtein näin, miksi kaikki olennainen tieto organisaatioissa kertyy organisaatiohierarkian yläpäähän? Vastauksena tähän tarjottiin, ettei ei se oikeastaan kerrykään, mutta ilman tuollaista oletusta ei ehkä olisi koko organisaatiohierarkian yläpäätä. Olen aina silloin tällöin kysynyt tuon Relanderin ja Nevanlinnan esittämän kysymyksen luennoilla. Vasta kun opiskelijat ovat hetken otsa rypyssä miettineet siihen vastausta, olen kertonut tuon ”valmiin” vastauksen. Jos se jäi jotain mietityttämään edes hieman, siihen pyrinkin.

Asiat eivät usein muutu ennen kuin osaa katsoa niitä uudella tavalla. Joskus uutta on se, että miettii asian edellä olleen f-lain perustelun tapaan olettaen, ettei irrationaaliselta näyttävä toiminta ole toimijoiden omassa maailmassa irrationaalista. Pienet asiat eivät toki tälläkään tavalla ”legitimoidu” ylimmän johdon pohdittaviksi kysymyksiksi, mutta ainakin voisimme paremmin ymmärtää miten näin saattaa asianlaita monessa organisaatiossa silti olla. Ja ehkä joskus löytyy tähän ratkaisujakin, jotka auttavat lunastamaan Clevelandin antaman lupauksen aikaansaavista organisaatioista. Se kyllä sopisi ainakin minulle.

Esa Hyyryläinen

Kommentit:

Tulkinnallinen hyvänsuopuus

Kirjoittanut Tommi Lehtonen 26.09.2019 09:47:17

Hei Esa! Itselleni nuo f-lait eivät olleet entuudestaan tuttuja. Muistuttavat hieman Murphyn lakeja: mukava sekoitus vitsikkyyttä ja kyynisyyttä, ehkä vähän populismiakin.

Bibbin käsitys, että ongelmia ei voida ratkaista olettamalla toisten olevan järjettömiä, kuulostaa tutulta: muistuttaa hyvänsuopuuden periaatteeksi (principle of charity) kutsuttua ymmärtämisen perusohjetta. Siitä ovat kirjoittaneet Donald Davidson ja W. V. O. Quine. Tuon metodologisen periaatteen mukaan toisen puhe tulee yrittää tulkita mahdollisimman järkeväksi: vain siten ymmärtäminen on ylipäänsä mahdollista. Se ei kuitenkaan tarkoita kriittisyyden hylkäämistä. Tulkinnallinen hyvänsuopuus on siis ymmärtämisen lähtökohta, vaan ei päätepiste.

Yksi selitys sille, että jokin toiminta tai käsitys näyttää järjettömältä yhdestä näkökulmasta vaan ei välttämättä toisesta, on se että yksilön etu ja yleinen etu eivät aina kohtaa. Vangin dilemma on siitä tunnettu esimerkki.

Jatkan keskustelua

Kirjoittanut Esa Hyyryläinen 27.09.2019 13:52:54

Jotain samaa tuossa irrationaalisuuden olettamisen poistamisessa kyllä on kuin tuossa hyvänsuovuudesta tulkinnassa. Nostaisin itse esille empatian, jonka yksi ulottuvuus on toisen asemaan asettuminen. Uusimmassa Tiede-lehdessä Katri Saarikivi oli kirjoittanut tekoälyn ja ihmisen suhteesta hyvän jutun, jossa empatia todettiin nimenomaan eroksi koneiden ja meidän välillä. Koska olen kykenevä empaattisuuteen, ja mahdollisesti myös kykenevä olettamaan, ettemme toimi irrationaalisesti, saatan kyetä ymmärtämään miksi joku tekee mitä tekee. Vaikka se näyttäisikin aluksi irrationaaliselta. -EH-

Kommentoi:

Tämä on Captcha-kuva (http://en.wikipedia.org/wiki/Captcha). Sen näyttämiseen tarvitaan graafinen selain.
Tämä on Captcha. Sinun täytyy syöttää kuvassa näkyvät merkit ottaen isot ja pienet kirjaimet huomioon.
*Pakollinen kenttä

Takaisin

X

Lähetä palautetta tästä sivusta

Nimesi

Sähköpostiosoitteesi

Palautteesi

 
Päivitetty 25.09.2019 - Verkkotoimitus
Login