Hätäännyksen kesä

Julkaistu 31.08.2016.

Vaasan yliopiston merkitystä aluekehityksen ja sivistyksen monipuolisena edistäjänä ei enää oivalleta. Toivon, että viimeinen tekstini filosofisen tiedekunnan dekaanina olisi voinut olla toisenlainen.

Vaasan yliopiston rehtori Jari Kuusisto halusi keskustella kanssani 14.6.2016. Keskustelun aihe yllätti ja järkytti. Vaasan yliopisto luopuisi kielten tutkimuksesta ja tutkinto-opetuksesta. Ne siirtyisivät liikkeen luovutuksena 1.8.2017 Jyväskylän yliopistoon. Asia julkistettaisiin 21.6.2016.

Korvauksena Vaasan yliopisto saisi opetus- ja kulttuuriministeriöltä  2017 alkaen muutamaksi vuodeksi rahoitusta, jolla voitaisiin kehittää kauppatieteitä, hallintotieteitä, viestintätieteitä ja teknisiä tieteitä. Jäljelle jäävien alojen aloituspaikkoja ja tutkintotavoitteita lisättäisiin. Tämä on luonnollisesti hyvin myönteistä, etenkin, jos kehittäminen ulottuu myös hallintotieteisiin ja viestintätieteisiin.

Yliopistopolitiikkaa Kummisedän hengessä

Toinen vaihtoehto olisi minulle kerrotun mukaan ollut julmien yhteistoimintaneuvottelujen tie:  ministeriö olisi antanut kepin viuhua ja vähentänyt Vaasan yliopiston perusrahoitusta sekä harkinnavaraista strategiarahoitusta. Nyt kuitenkin näytettäisiin, kuinka yliopistot käyttävät autonomiaansa ja profiloituvat. Valitettavasti kielten on uhrauduttava, mutta onhan Jyväskylässä odottamassa uusi alku.

Tiedekuntani alasajoon minun toivottiin suhtautuvan rakentavasti. Ensimmäinen ääneen lausumaton reaktioni kirjattakoon kuitenkin tähän:”Kuinka te kehtaatte?” Mieleeni tulvi myös Helsingin Sanomissa 8.6.2016 julkaistu vieraskynäartikkelini. Muistelin myös lukemattomia aloitteitani Vaasan korkeakouluyhteisön kehittämiseksi. Tuoreimman puheenvuoroni Vaasan allianssikorkeakoulusta olin julkaissut 30.5.2016 (ks. tästä).

Jo keskustelumme aikana pohdin hädissäni, miksi  näin merkittävä osa Vaasan yliopistosta piti uhrata, vuosikymmenien työ ?  Miksi annettiin periksi näin helposti ? Millä tavoin esimerkiksi kielikylvyn opetus ja tutkimus sujuvat Jyväskylässä, jossa ruotsin kieli ei ole arjessa läsnä ? Toisaalta ajattelin, että Kummisetä –elokuvan hengessä Vaasan yliopiston johto oli ehkä saanut opetus- ja kulttuuriministeriöltä tarjouksen, josta se ei voinut kieltäytyä.

Nopea laskutoimitus häkeltyneessä mielessäni päätyi arvioimaan, että kielten myyminen Vaasan yliopistosta koskisi lähes 40:tä työntekijää ja 700:aa opiskelijaa. Monien arki järkkyisi ja tulevaisuuden suunnitelmat häiriintyisivät.  Filosofisesta tiedekunnasta lohkaistaisiin 40 prosenttia. Vaasan yliopiston humanistinen perinne katkeaisi. Yksi aikakausi päättyisi. Yhteistyöasetelmat Åbo Akademin kanssa vaikeutuisivat. Vaasan kaksikielisen korkeakouluyhteisön vahvistuminen vaarantuisi. Hallintotieteiden ja viestintätieteiden varassa filosofinen tiedekunta jäisi liian pieneksi. Mitä niille  ja tiedekunnalle tapahtuisi ?

Salaseura valmisteli, seuraukset pelottavat

Kielten leikkaaminen Vaasan yliopistosta valmisteltiin erittäin pienesssä piirissä. Siihen kuuluneet allekirjoittivat salassapitositoumuksen. Minut suljettiin ulkopuolelle, vaikka keskiössä oli johtamani filosofisen tiedekunnan tulevaisuus.  Opiskelijoita ja henkilökunnan edustajia ei pyydetty mukaan. Ilmeisesti myös luottamusmiehet ohitettiin. Neuvotteluihin ei myöskään kutsuttu Åbo Akademin edustajia, vaikka kielikylpyyn liittyvässä tutkimuksessa ja opetuksessa sekä monikielisyydessä Vaasan yliopistolla ja Åbo Akademilla on yhteistyösopimus. Vaasan kaupungin edustajat jätettiin syrjään, vaikka Vaasan kaupunki on mittavasti tukenut humanistista alaa Vaasan yliopistossa. Kielikylpy on Vaasan imagon kannalta tärkeä.

Monikielisyyys jätettiin pois Vaasan yliopiston vuoden 2016 alussa julkistetusta strategiasta. Strategiasta päätti ulkopuolisten dominoima yliopiston hallitus, ei yliopistoyhteisö. Kielten hylkäämistä kritisoin tuoreeltaan (lue tästä). Olin jo ennen suurta pamausta oivaltanut, että jotakin huonoa oli tekeillä.  Silti lopputuloksen häikäilemättömyys pudotti minut polvilleni.

Kielten uuden työelämälähtöisen kandidaattiohjelman suunnitteluun käytettiin vuoden 2016 keväällä runsaasti aikaa. Opettajat ja opiskelijat valmistelivat sen yhdessä. Ensimmäiset opiskelijat oli tarkoitus valita vuonna 2017. Työn annettiin jatkua, vaikka samaan aikaan oltiin vetämässä mattoa uuden ohjelman alta.

Filosofisen tiedekunnan työntekijät ja opiskelijat olivat luonnollisesti tyrmistyneitä. Miksi yliopiston johto ei yhdessä yliopistoyhteisön kanssa pohtinut kiperää tilannetta ? Miksi ei luotettu ? Miksi valittiin salailun ja kapea-alaisen valmistelun tie ? Uskottavia vastauksia ei saatu. Ilmeisen tärkeässä roolissa olleet opetus- ja kulttuuriministeriön edustajat eivät tulleet ulos bunkkeristaan. Keskeisessä roolissa ollut Vaasan yliopiston hallituksen puheenjohtaja Johnny Åkerholm ei näyttäytynyt julkistuksen yhteydessä. Kukaan liikkeen luovutuksen valmistelijoista ei ollut pahoillaan.

Åkerholm tuli julkisuuteen vasta 28.8.2016, jolloin maakuntalehdet Pohjalainen ja Ilkka julkaisivat hänen laajan haastattelunsa. Vasabladet julkaisi oman haastattelunsa 30.8.2016. Åkerholmin pääviesti oli, että kielten henkilöstölle liikkeen luovutus on lottovoitto. Maakuntalehdet eivät ole Vaasan yliopiston tiedotuslehtiä. Mikä esti Åkerholmia tulemasta henkilöstön eteen kertomaan liikkeen luovutuksen perustelut ja seuraukset julkistuksen päivänä 21.6.2016 ?

Veret seisauttava yksityiskohta hallituksen puheenjohtaja Åkerholmin Pohjalaisen ja Ilkan haastattelussa oli, että liikkeen luovutukseen kuuluvien työntekijöiden ja opiskelijoiden lukumäärä tuli hänelle yllätyksenä.  Myös uusien aloituspaikkojen ja yliopiston tulevan opiskelijamäärän tulkinnoissa oli Åkerholmilla horjuvuutta. Vasabladetin haastattelussa kerrottiin myös, että kielten aloituspaikkoja siirtyy Jyväskylään 35, vaikka todellisuudessa luku on 150 ja lisäksi vielä erillisvalinnat. Millä tietopohjalla Åkerholm tekee peruuttamattomia päätöksiä yliopistomme tulevaisuudesta ?

Jyväskylän yliopiston rehtori Matti Manninen lupasi kielikylvyn säilyvän Vaasassa, vaikka se jatkossa onkin osa Jyväskylän yliopistoa (Vasabladet 10.7.2016 ). Lupauksen lunastamista kannattaa seurata erityisen tarkasti. Toisaalta Vaasan yliopistossa on valmiina vahva kielikylpyosaamisen keskittymä, jolla on vakiintuneen monipuoliset kansalliset ja kansainväliset yhteistyösuhteet sekä valmius laajentaa kielikylpy myös muita kieliä kuin suomi-ruotsi koskevaksi.  Miksi vahvistuva asetelma oli asianosaisten kanssa neuvottelematta särjettävä ?

Aika ei paranna

Selviydyin kuin sumussa 21.6.2016 tapahtuneen julkistuksen ensi päivistä ja niiden edellyttämistä esiintymisistä. Esiinnyin niin rakentavasti kuin osasin.  Heinäkuun istuin pienessä Fabriikin työhuoneessani, istuin ja pohdin, tein surutyötä. Kävelin verkkaisesti kesälomiksi hiljentyneen tiedekuntani kaikuvilla käytävillä, mittailin liikeen luovutuksen tulevaa konkretiaa.

Kirjoitin muutamia lyhyitä artikkeleita, annoin pari haastattelua aluekehitykseen liittyvistä ilmiöistä ja arvioin esitarkastajana kolmea väitöskirjan käsikirjoitusta. Olen yrittänyt ymmärtää liikkeen luovuttajia, uskoa heidän vilpittömyyteensä ja olla armollinen itseäni kohtaan. Alavire on kuitenkin ollut vahva, aamuyön tunnit ovat olleet vaikeita. Minulla on ollut surun, luopumisen ja voimattomuuden kesä.

Hämmennykseni syveni, kun luin Pohjalaisesta 25.8.2016  yliopistomme hallituksen varapuheenjohtajan, ABB:n teknologiajohtaja Heikki Uusitalon näkemyksen, jossa on hän kiitteli yliopiston päätöstä keskittyä kauppatieteisiin ja tekniikkaan. Missä oli maininta hallintotieteistä ja viestintätieteistä ? Oliko unohdus tahaton vai lipsahtiko lopullinen päämäärä? Myös Åherholm pohti Vasabladetin haastattelussa 30.8.2016 Vaasan yliopiston tulevaisuutta. Hän mainitsi hallintotieteet, mutta ei viestintätieteitä. Varsinainen pohdinta liittyi pelkästään kauppatieteisiin ja tekniikkaan.

Vaasan yliopiston hallituksen johtohenkilöiden näkemysten jälkeen, minulla on hallintotieteiden ja viestintätieteiden edustajille yksi sanoma: ”Olkaa varuillanne, olkaa aktiivisia, tehkää aloitteita, olkaa rohkeita, älkää jääkö tuleen makaamaan, sillä muuten ne jyräävät teitin.”

Hallituksen varapuheenjohtaja Uusitalo arvioi Pohjalaisen 25.8.2016 kertoman mukaan myös, että Vaasan yliopisto on tehnyt ratkaisuja, jotka auttavat alueen teollisuutta. Millä tavoin teollisuus hyötyy kielten opetuksen ja tutkimuksen alasajosta ? Käsittääkseni elämme monikulttuurisessa maailmassa, jossa kielet avaavat mahdollisuuksia ja niiden merkitys teollisuudelle on elintärkeä. Jos ei ymmärretä monisyisen maailmamme paljolti kieliperustaisia kulttuurisia koodistoja, kilpailukykymme heikkenee. Itse tulkitsen, että kielistä luopuminen on askel taaksepäin eikä eteenpäin. Aikanaan kielten liikkeen luovutuksesta kärsivät erityisen pahasti Vaasan vientiyritykset. Jäljelle jää suppea kielikeskuksen antama kieltenopetus. Se ei riitä.

Yleensä aika parantaa: kun ajallinen etäisyys ikävään asiaan pitenee, paha mieli helpottaa ja synkät ajatukset siliävät. Minulla ei ole käymässä näin. Päivä päivältä tuntuu pahemmalta; kielten henkilöstöön ja opiskelijoihin kohdistunut epäoikeudenmukaisuus tuntuu musertavalta, varsinkin kun tapahtunutta yliopiston johdossa juhlitaan suurena menestyksenä.

Dekaanikauteni päättyy tänään 31.8.2016. En lopeta tyytyväisyyttä uhkuen. Minä olen se filosofisen tiedekunnan dekaani, joka ei kyennyt huolehtimaan kielten jatkuvuudesta Vaasan yliopistossa. En onnistunut estämään Vaasan yliopiston sivistysjatkumon katkaisemista. Edustamani monialaista sivistysyliopistoa korostava linja on hävinnyt ja tekniikalla kuorrutetun kauppakorkeakoulun linja on voittanut. Lähden dekaanin tehtävästä häpeän huntu harteillani. Lopullisesti jään eläkkeelle 1.12.2016. Loppukuukaudet teen parhaani, jotta Vaasan yliopistoa rujoottavasta ratkaisusta selvittäisiin mahdollisimman vähin vaurioin.

Suurta ylpeyttä tuntien olen huomannut, että Vaasan yliopiston humanistit eivät ole menettäneet rohkeuttaan ja rakentavaa katsantoaan. Tämä ilmeni 15.8.2016 järjestetyssä keskustelutilaisuudessa Vaasan yliopiston johdon ja Jyväskylän yliopiston edustajien kanssa.  Sen voi todeta myös Katri Hansellin ja Sara Nyholmin hienoista blogikirjoituksista.

Lohtua antaa, että Jyväskylän yliopistossa kielet pääsevät ympäristöön, jossa niitä arvostetaan. Enää ei tarvitse vakuuttaa olemassaolon oikeutustaan eikä kuunnella ilkeämielisiä kommentteja painoalastina olemisesta. Institutionaalinen työpaikkakiusaaminen päättyy.

Hannu Katajamäki

Filosofisen tiedekunnan dekaani 1.1.2012-31.8.2016

Takaisin

Päivitetty 31.08.2016 - Verkkotoimitus
Login