Pohjalaisuuden erikoislaatu

Julkaistu 03.03.2019.

Pyykkilautamoreeneja Raippaluodon Svedjehamnissa

Ajan haalistamissa kuvissa lakeuden kansan mielenmaisemaa värittävät suoruus, hurjuus ja yksitotisuus.

Historian näyttämöltä haetaan usein malliksi Härmän häjyt ja jääkäriliike. Pari sataa vuotta sitten puukkojunkkarit rellestivät kuokkavieraina häissä, kiertelivät humalapäissään ympäri pitäjiä, harrastivat uhkapelejä ja varastelua. Hillittömimmät syyllistyivät murhiin ja tappoihin.

Saksassa koulutetut jääkärit nousivat maihin Vaasassa helmikuussa 1918 keskelle sisällissotaa. Enemmistö jääkäreistä oli kotoisin pohjalaisista maataloista ja työläiskodeista. Jääkärit oli julistettu viralliseksi Suomen armeijaksi, ja Helsingistä paennut senaatti oli kuullut lakeuden kutsun. Vaasa toimi valkoisen Suomen pääkaupunkina.

Itse muutin perheeni kanssa Helsingistä Vaasaan juhannuskoivujen katveeseen vuonna 2010. Ajelin komeasti kolmostietä isolla kuorma-autolla halki Hämeen metsien ja Etelä-Pohjanmaan peltojen.

Koskenkorvan tehtaat tekivät vaikutuksen muuttofirman miehiin. Eivät olleet ennen nähneet, mistä viina tulee. Laihian uudelle pyörätielle he naureskelivat. Miksi nuukana pidetyt ovat rakentaneet pyörätien keskelle peltoja? Polkeeko kukaan Hulmilla?

Minulla tai rouvallani ei ole sukujuuria Pohjanmaalla. Asuu täällä sentään anoppini serkku. Muuttomme Vaasaan oli piirtoja tyhjälle paperille. Itä-Suomesta kotoisin oleva rouva päivitteli, miten mahtaa karjalaistyttö sopeutua pohjalaisten joukkoon.

Pian havaitsimme, että Vaasa onkin erilaista Pohjanmaata kuin Laihialta itään. Vaasassa ei juuri kuule murretta, ellei sellaiseksi lasketa hellusta ja ylihyvää. Kun kaupassa palveltiin ruotsiksi, tuntui kuin olisi ulkomaille tultu. Hejdå alkoi taittua itseltänikin.

Pohjalaisen uutisista ja seudulla kauemmin asuneiden puheista ymmärsimme, että rannikon ja Etelä-Pohjanmaan välillä on vissi ero. Ruotsin ja suomen kielellä on siinä tärkeä rooli, mutta vahvemmin vaikuttaa Vaasan ja Seinäjoen köydenveto. Paljasjalkaisena tamperelaisena olen kuullut ja unohtanut monet turkulaisvitsit, mutta Pohjanmaalla tunnutaan olevan tosissaan. Täällä ei kerrota vitsejä, vaan ilma on sakeana maakuntapainin hienhajua.

Siinä kisassa tuijotetaan kasvun ja talouden lukuihin. Kun Seinäjoen keskussairaala sai laajan päivystyksen statuksen, Vaasa jäi ilman. Asia harmitti Vaasassa kuin Juha Miedon sadasosasekunnin tappio Thomas Wassbergille.

Pohjanmaata pidetään yrittäjämaakuntana ja seutuna, jossa estoitta trossataan eli kehutaan itseä. Seinäjoella trossataan paikallisliikenteestä, josta vastaa Komia Liikenne. Ihan tavallisilta nuo bussit kuitenkin näyttävät junttimaista nimeä ja logoa lukuun ottamatta. Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseossa pääsee tutustumaan trossaamiseen seinäkirjoituksia myöten.

Tämän olen oppinut itseäni kokeneemmilta: taiten tehty trossaaminen on itsekehua pinnalta, mutta sisällä sykkii itseironian lämmin sydän. Sen lämpö karkaa kuitenkin helposti harakoille.

Vaasassa trossataan Pohjoismaiden suurimmasta energia-alan yrityskeskittymästä vailla itseironian häivää. Olisi majesteettirikos lausua klusterista poikkipuolista sanaa. Tällainen "tämä kaatuu, niin kaikki menee" -kuvio on tyypillinen pikkupaikkakunnille. Niinpä Ähtärissä asuu yhtä vähän pandojen vastustajia kuin Tuurissa kyläkauppakriitikkoja.

Vaasan ja Mustasaaren kuntaliitoksesta on kohkattu koko sen ajan kuin olen perheineni Präntööllä asunut. Liitoksen perusteluksi on tarjottu koon merkitystä: Jos hynttyyt olisivat olleet yhdessä, Vaasan keskussairaala olisi varmasti saanut laajan päivystyksen. Vaasassa on kuntaliitokselle vahva kannatus, maaseutumaisessa ja ruotsinkielisenemmistöisessä Mustasaaressa ei niinkään. Jos liitos toteutuu, se ei muuksi muuta sitä, että Vaasa on kaunis mutta hieman syrjäinen pikkukaupunki.

Vaasankin veri vapisee. Täällä salaa vavistaan, ettei meistä tykätä. Turha pelko. Moni ulkomaalainenkin viihtyy täällä pääkaupunkiseudun jälkeen monikulttuurisimmassa Suomessa.

 

Eteläpohjalaisuuteen perehdytään Oiva Ketonen -luennolla Seinäjoen kirjastossa keskiviikkona 6.3. klo 17. Emeritusprofessori Heikki Ylikangas luennoi aiheesta "Etelä-Pohjanmaan erikoislaadun pohja ja perusta". Esitystä kommentoi tutkimusjohtaja Sulevi Riukulehto. Tilaisuuden järjestävät Etelä-Pohjanmaan rahasto ja Vaasan yliopisto.

Kommentit:

Pohjalaisuuden ja Etelä-Pohjanmaan sama(?) erikoislaatu

Kirjoittanut Arto Isosaari 04.03.2019 10:48:58

Pohjalainen suoruus, hurjuus ja yksitotisuus näyttäytyvät huonoimmillaan typeränä ja itselle vahingollisena periksiantamattomuutena. Negatiivisena sisuna. Näitä esimerkkejä voi uutisista seurata päivittäin. Suomeksi ja ruotsiksi.

Pelkkä pohjalaisuudesta puhuminen tuottaa haastavan termistönsä takia ymmärtämisongelmia ja kardinaalimunauksia tavallisesti muille, ei täällä asuville. Käsitteet pohjalainen, pohjanmaalainen ja eteläpohjalainen ovat suoria ja yksitotisen yksiselitteisiä, ja siten hurjan selviä jokaiselle vanhassa Vaasan läänissä asuvalle. Tietysti kullekin omalla itsellisellä tavallaan.

Jos meidän pitäisi jakaa Suomi viiteen maakuntaan, eikä Pohjanmaa-nimi olisi käytettävissä, alueet olisivat Etelä-Suomi, Pohjois-Suomi, Länsi-Suomi, Itä-Suomi ja Suomi.

Pohjanmaan osat

Kirjoittanut Tommi Lehtonen 04.03.2019 14:49:15

Hei Arto! Kiinnität huomiota yleiseen ilmiöön: Paikallisilla on hienojakoisempi sanasto kotiseudulleen ja lähialueille, koska heillä on noille erotteluille käyttöä. Muualla asuvat eivät välttämättä tarvitse yhtä tarkkoja erotteluja ja puhuvat siksi karkeamman resoluution termeillä.

Kommentoi:

Tämä on Captcha-kuva (http://en.wikipedia.org/wiki/Captcha). Sen näyttämiseen tarvitaan graafinen selain.
Tämä on Captcha. Sinun täytyy syöttää kuvassa näkyvät merkit ottaen isot ja pienet kirjaimet huomioon.
*Pakollinen kenttä

Takaisin

Päivitetty 04.03.2019 - Verkkotoimitus
Login