Kurkistus länsimaisen ihmisen pään sisään

Julkaistu 04.09.2019.

Ellen Thesleff (1869-1954): Omakuva (1895)

Länsimaista riittää stereotypioita niin kuin kaikista kansoista ja kulttuureista.

Filosofi Paul Griserin mukaan länsimaisen organisaatioajattelun peruskiviä ovat naturalismi, omistushalu ja yksilökeskeisyys (Philosophy of Management, 2013, s. 99). Niitä pidetään yleisesti länsimaisen ajattelun lähtökohtina, ja joidenkin mielestä ne ovat suorastaan fiksaatioita. Kriittinen lukija kuitenkin kysyy, onko sellaista entiteettiä kuin länsimainen ajattelu olemassakaan, ja jos on, niin missä mielessä.

Täällä Pohjantähden alla on ajattelutapojemme taustalla monia Euroopassa syntyneitä aatevirtauksia, kuten valistus, liberalismi ja yksilönoikeudet. Aatteet leviävät kuitenkin kuin tuulet ja sateet: kaikista ilmansuunnista ja maiden rajojen yli. Niinpä erilaiset aromit maustavat myös Härmän perukoilla elävien ajattelua ja toimintaa. Länsimaisista vaikutteista nautitaan puolestaan ympäri maailmaa.

Suu tottuu nopeasti uusiin makuihin ja pian ne eivät tunnu yhtä eksoottisilta kuin ennen. Opiskelu, matkustelu ja maahanmuutto tekevät tehtävänsä. Pizza ei ole ainoa etninen ruoka eikä zen ainoa etninen ajattelun ruoka, vaan ajattelumme taipuu moneen.

Kun luonnehditaan kokonaisen maanosan tai kulttuurialueen ajattelua, maalataan isolla pensselillä. Yksilöiden välinen vaihtelu voi olla kuitenkin suurta. Griserin listalla on silti heuristista arvoa: se tunnistaa ja auttaa arvioimaan länsimaista ajattelua koskevia stereotypioita ja sitä kautta lisää itseymmärrystämme.

Ensimmäisen oletuksen mukaan maailmaa voidaan selittää ilman että luontoa pidettäisiin tuntevana ja älykkäänä. Siksi ihmisillä ei myöskään ole eettisiä velvollisuuksia luontoa kohtaan, tuntevia eläimiä lukuun ottamatta. Niinpä ihmisen päätavoite suhteessa luontoon on hyötyminen. Sen vuoksi luonnontieteellinen tutkimus tarkastelee luontoa objektiivisesti, ja ihmiset voivat hyödyntää teknologiaa miettimättä seurauksia paitsi silloin, kun ne haittaavat heidän omaa elämäänsä.

Toisen oletuksen mukaan omistamisen halulla ei ole mitään rajaa. Se pönkittää talousjärjestelmämme markkinaorientaatiota, jossa yksilöt kilpailevat markkinoilla saavuttaakseen yhä suurempaa kykyä omistaa. Kilpailu luo määritelmänsä mukaan voittajia ja häviäjiä. Siten ihmiset ovat väistämättä eriarvoisessa asemassa, kun jaetaan yhteisen toiminnan tuloksia.

Kolmannen oletuksen mukaan sosiaalinen perusyksikkö on yksilö. Päätökset ja seuraukset ajatellaan yksittäisten toimijoiden kannalta ja vaikutuksina yksittäisiin sidosryhmiin. Tämä synnyttää eettisiä kiistoja omistusoikeudesta ja tulospalkkioiden jakamisesta.

Griserin mainitsemat piirteet osuvat länsimaiseen (organisaatio)ajatteluun kuin haulikko: vaikka paljon menee ohi, saalis sentään haavoittuu.

Ajattelumme (tai mikään mukaan meissä) ei välttämättä ole niin omaperäistä kuin haluaisimme. Kierrätämme ja prosessoimme muilta perimiämme ja ympäristöstä imemiämme vaikutteita. Ilmaston lämmetessä on niin lännessä kuin muuallakin tarvetta kollektiiviselle ajattelu- ja elämäntaparemontille. Sen tarpeen syitä tekee Griserin lista näkyväksi. Niiden vastavoimina nousevat planeettamme suojelu ja hyvinvoinnin tasaisempi jakautuminen globaalitavoitteiden keskiöön.

Kommentit:

Jatkan keskustelua

Kirjoittanut Esa Hyyryläinen 05.09.2019 10:56:15

Minusta länsimaisen organisaatioajattelun ytimessä on kolme uskoa, usko hierarkkiseen organisaatioon, usko managerialismiin, käsitykseen johtamisen positiviisesta vaikutuksesta, ja usko tehokkuuden imperatiiviin, siihen että pitää mahdollisimman vähällä saada aikaiseksi mahdollisimman paljon. Muistan jossain tekstissäni siteeranneeni joskus teosta, josta näitä ajatuksia kierrätän, sillä en tässä selvästikään ole niin omaperäinen ajattelija kuin haluaisin olla. Yritän etsiä mikä se oli. Joka tapauksessa, sen ensimmäisen uskon varassa on järjestelmien ja organisaatioiden kasvattamisen mahdollisuus ilman kaaokseen ajautumista. Toinen usko loi meille johtajien ammattikunnan, jonka teknisesti ”oikea” toiminta on mm. Postissa nyt kovasti pohdinnassa muita näkökohtia vasten. Se kolmas usko taas pakotti kiinnittämään huomiota toiminnan taloudelliseen puoleen, mm. siihen että johonkin käytetty resurssi ei ole muualle enää käytettävissä ja siihen, että on järkevää oppia tietämään se mitä resursseilla saadaan aikaiseksi.

Käännyn tässä oman tieteenalani suuntaan. Minusta ei voi olla hallintotieteitä irrallaan näistä kolmesta uskonkappaleesta. Niitä kyllä painotetaan välillä eri tavoin, kritisoidaankin monin tavoin, mutta niistä irtautuminen ei silti ole mahdollista, jos haluaa olla hallintotieteilijä. Valtaosa omista blogeistani taitaakin muuten olla myös näihin liittyvistä kysymyksistä. Näin on jatkossakin, Siis, olen hallintotieteilijä. –EH-

Eri näkökulmat rikastuttavat kokonaiskuvaa

Kirjoittanut Tommi Lehtonen 05.09.2019 11:19:58

Hyvä hallintotietelijän lista Esa! Erilainen kuin Griserin lista, mutta erot liittyvät pikemmin tieteenalakohtaiseen näkökulmaan kuin siihen, että listat sulkisivat toisensa pois. Ehkä tuo tehokkuuden imperatiivi ja omistushalu lyövät selvimmin kättä toisilleen. Mangerialismi saattaisi kytkeytyä yksilökeskeisyyteen - ei välttämättä. Ja voi olla, että naturalismi ja usko hierarkkiseen organisaatioon keskustelevat keskenään.

Kommentoi:

Tämä on Captcha-kuva (http://en.wikipedia.org/wiki/Captcha). Sen näyttämiseen tarvitaan graafinen selain.
Tämä on Captcha. Sinun täytyy syöttää kuvassa näkyvät merkit ottaen isot ja pienet kirjaimet huomioon.
*Pakollinen kenttä

Takaisin

Päivitetty 04.09.2019 - Verkkotoimitus
Login