Arvojohtaminen ihanteiden ja todellisuuden ristiaallokossa

Julkaistu 23.05.2018.

Eero Järnefelt (1863-1937): Pyykkiranta (1889)

Ristiaallokko syntyy, kun eri suunnista tulevat arvorintamat kohtaavat toisensa.

Arvojohtaminen tarkoittaa eettisten arvojen ja organisaatioarvojen mukaista esimiestyötä ja toiminnan ohjausta. Sen keskeisiä työkaluja ovat arvoista sopiminen ja johtajan oma esimerkki. Kun johtaja itse toimii eettisesti ja yhdessä sovittujen arvojen mukaisesti, hän toimii samalla esimerkkinä muille.

Vaikka arvo on tuttu sana, se on myös monimerkityksinen ja siksi tarpeen määritellä. Arvot ovat arvostettuja eli hyvinä ja tärkeinä pidettyjä ominaisuuksia. Ne ovat myös ihanteita ja toiminnan perimmäisiä tavoitteita. Siten arvot ohjaavat ihmisten tekoja ja organisaatioiden toimintaa.

Arvot ovat ikään kuin kahdessa kerroksessa. Pohjakerroksessa ovat teoissamme ja toiminnassamme näkyvät ja toteutuneet arvot. Yläkerrassa taas ovat arvot, joita emme välttämättä ole vielä saavuttaneet niin kuin toivoisimme.

Pienen miettimisen jälkeen sain aikaan tällaisen listan omista arvoistani:

Toteutuneet arvot eli luonteenvahvuudet Tavoiteltavat arvot
työteliäs rohkea
eläytyvä hermostumaton
velvollisuudentuntoinen läsnä oleva


Tavoiteltavien ja toteutuneiden arvojen erottelu soveltuu sekä ihmisiin että organisaatioihin. Ihmisten tapauksessa voidaan puhua luonteenvahvuuksista ja ihanneminästä, organisaatioissa taas olemassa olevista vahvuuksista ja visiosta.

Hyvään elämään kuuluu, että ihminen tuntee olevansa enimmäkseen tyytyväinen ja kokee elämänsä merkitykselliseksi. Viimeksi mainittuun liittyy kyky tunnistaa, että on olemassa erilaisia arvoja. Arvomaailma ei siis ole pelkkää lakeutta, vaan siellä on huippukohtia ja vajoamia, myönteisiä ja kielteisiä piirteitä.

Se, että arvomaailma ei ole tasakoosteinen kuin HK:n Sininen, tekee mahdolliseksi sen, että elämä koetaan merkitykselliseksi. Elämän tarkoituksettomuuden kokemukseen liittyy puolestaan kyyninen ajatus, että kaikki on samaa mössöä eikä millään ole mitään väliä.

Jos todellinen minämme on kaukana ihanteistamme, siitä seuraa helposti pettymyksiä, syyllisyyttä ja riittämättömyyden tunnetta. Kukaan ei kai ole vailla tätä koettelemusta. Toisia se vaan painaa enemmän kuin toisia.

Ihanteiden ja todellisuuden ristiriidassa meitä voi ahdistaa paljastumisen ja kiinnijäämisen pelko: se, että muut näkevät lävitsemme ja havaitsevat peittelyn ja teennäisyyden. Toisaalta voimme myös sokeutua itsemme suhteen ja ajautua itsepetokseen. Uskomme toteuttavamme arvojamme, vaikka muut ovat perustellusti eri mieltä.

Tilanne voi olla tämä myös kollektiivisesti, kuten yrityksessä, joka julkisesti korostaa ympäristöarvoja, vaikka oikeasti riistää luonnonvaroja taloudellisen voiton saamiseksi. Samoin voi olla laita yrityksessä, joka mainitsee asiakaslähtöisyyden arvokseen, vaikka on käytännössä hyvin teknologiakeskeinen. Tällöin arvopuhe on markkinointikikka, jolla yritetään kiillottaa yrityskuvaa. Arvopuhe vääntyy tekopyhyyteen.

Kommentit:

Arvoheterogenia

Kirjoittanut Ilkka Luoto 23.05.2018 15:14:37

Tärkeää pohdintaa blogissasi jälleen. Suomalaisessa kulttuurissa arvoilla on vahvahko yhtenäistävä voima niin hyvässä kuin pahassa. Jytistellään menemään laumoina kaviot pöllyten aina samaaan suuntaan. Ehkä organisaatioille ja niiden kilpailukyvylle olisi raikastavaa ottaa askel kohti arvoheterogeniaa.

Arvojohtaminen ja muu markkinaretoriikka

Kirjoittanut Sami Jansson 23.05.2018 17:17:11

Hyvä kommentti Tommi, näitä tällaisia positiivista mielikuvaa markkinoivia ilmauksia on vaikka kuinka paljon. Ne joko eivät tarkoita mitään tai niillä yritetään pukea positiiviseen asuun jokin epämiellyttävä asia tai siirtää puhe pois jostakin tai käsitteellistää jokin arkinen asia siten että siitä puhuminen kuulostaisi jonkin erityisasiantuntijan puheelta. Vastaavia ilmauksia ovat esim. "huomiotalous" "sisäinen sankari" (Jari Sarasvuo), ja itse asiassa myös mm. "talouskasvu" ja "healthy economy" ovat epäilyttäviä ilmauksia.

Kovat, pehmeät vai liian hyvät arvot

Kirjoittanut Arto Isosaari 23.05.2018 21:03:31

Hyvä! Äkkinäinen olisi ajatellut, että filosofina tartut ennemmin erilaisiin johtamisfilosofioihin, mutta zoomaus arvojohtamiseen taitaakin tarjota paremman levitys- ja sisäkuvan siitä maailmasta, missä johtaja ja organisaatio elävät. Kuulen kuitenkin jo jonkun kysyvän: millaista muunlaista johtamista sitten on? Voiko johtaminen olla arvotonta? Sellaista kyllä voidaan esittää, mutta silloinkin johtaminen perustuu arvoihin, esittäjän mielestä vääriin arvoihin.

En tiedä miten määrittelet rohkeuden, mutta minusta jo osoitat monin tavoin sellaista rohkeutta, jota voi vain arvostaa.

Aiheellisia huomautuksia

Kirjoittanut Tommi Lehtonen 24.05.2018 12:23:05

On totta, että arvojohtaminen-sanan etuliite voi olla tarpeeton ja vieläpä kahdella tavalla: joko niin kuin Sami ehdottaa, että arvojohtamisesta puhuminen kaunistelee ja vääristelee todellisuutta, tai niin kuin Arto esittää, että kaiken johtamisen ja esimiestyön taustalla on jotain arvoja, olivatpa ne sitten julki lausuttuja tai piileviä. Myös Ilkka tarttuu aiheelliseen kysymykseen koskien sitä, mistä laumakäyttäytyminen kumpuaa: yhteisistä arvoista vai jonkinlaisesta ajattelemattomasta muiden apinoinnista.

Kommentoi:

Tämä on Captcha-kuva (http://en.wikipedia.org/wiki/Captcha). Sen näyttämiseen tarvitaan graafinen selain.
Tämä on Captcha. Sinun täytyy syöttää kuvassa näkyvät merkit ottaen isot ja pienet kirjaimet huomioon.
*Pakollinen kenttä

Takaisin

Päivitetty 23.05.2018 - Verkkotoimitus
Login