Anteeksi

Julkaistu 06.06.2018.

Rembrandt (1606-1669): Tuhlaajapojan paluu (1662)

Anteeksi voi olla myös kirosana.

Anteeksipyyntö - kun se on aito ja teeskentelemätön - ilmaisee yhtä tai useampaa seuraavista:

  • toivetta, että toinen jättäisi huomiotta rikkomuksen tai olisi siitä pahastumatta
  • tarvetta päästä eroon syyllisyydestä
  • toivetta, että toinen ei olisi vihainen tai että hän ei hylkäisi tai että hän unohtaisi tapahtuneen.

Anteeksipyyntöön liittyvä toive voi siis olla monenlainen. Anteeksianto taas tarkoittaa vastaavanlaista myötämielistä suhtautumista pyytäjää kohtaan.

Saatat ajatella, että anteeksiannon ydin on anteeksipyynnön hyväksymisessä. Tällaiseen hyväksymiseen kuuluu lupaus olla kostamatta ja hautomatta toisesta pahoja ajatuksia. Siihen voi kuulua myös se, että anteeksiantaja ei vaadi rikkojalta korvausta tai hyvitystä.

On kuitenkin olemassa myös anteeksiantoa ilman anteeksipyyntöä. Sellainen anteeksianto voi vaatia paljon aikaa, asian työstämistä itsensä kanssa ja henkistä kypsyyttä.

Anteeksianto tarkoittaa, että luopuu syyttämästä ja torjumasta. Se taas edellyttää, että pystyy päästämään irti vihasta ja katkeruudesta, pettymyksestä, loukkaantumisesta tai muusta kielteisestä tunteesta.

Anteeksianto ei kuitenkaan tarkoita, että hyväksyy sen, mitä toinen on tehnyt. Anteeksiantoon kuuluu itsekunnioituksen säilyttäminen. Siihen kuuluu myös se, että hyväksyy omat tunteensa tapahtunutta kohtaan.

On kuitenkin olemassa myös vääryyksiä, joiden anteeksiantamista ei voi pitää kenenkään velvollisuutena. Niitä ovat esimerkiksi kansanmurhat, mutta myös monet muut kauheudet kuten raiskaukset, kidutukset ja muut hirveät kiusaamiset. Myös oikeudesta antaa anteeksi pitää tällaisissa tapauksissa puhua kuiskaten ja pienin kirjaimin.

Kuulin hiljattain esitelmän, jossa kerrottiin pakolaisille tarjottavasta anteeksiantoterapiasta. Terapian tavoitteena on, että anteeksianto vapauttaisi menneisyyden painolastista ja auttaisi päästämään irti sellaisesta, mikä sitoo ja estää avaamasta ovia tulevaisuuteen.

Voin uskoa, että leppymätön viha ja katkeruus väärintekijöitä kohtaan, olivatpa he kiusaajia, raiskaajia tai murhaajia, kalvaa ihmistä kuin mato. Silti tällainen viha ja katkeruus on paitsi ymmärrettävää, myös jossain mielessä ihan oikein. Voimakas kielteinen tunne vääryyttä ja sen tekijää kohtaan kertoo, ettemme ole zombeja vaan ihmisiä.

Ymmärrämme siis ihmistä, joka kauheaa vääryyttä koettuaan sanoo, ettei kykene antamaan anteeksi. Silti voimme ajatella - kuten anteeksiantoterapiassa - että vääryyttä kokeneen olo paranisi, jos hän kykenisi antamaan anteeksi.

On kuitenkin helpompi sanoa antavansa anteeksi kuin todella tehdä se. Anteeksiantaminen voi siksi vaatia toisen ihmisen, kuten ystävän tai terapeutin, tukea.

On myös mahdollista, ellei todennäköistä, että julmuuden uhri ei enää haluaa olla missään tekemisissä väärintekijän kanssa, vaikka siihen olisikin mahdollisuus. Rikottu ja loukattu voi siis haluta päästää irti menneisyydestä, mutta niin että väärintekijää ei tarvitse enää kohdata.

Kommentit:

Anteeks ja kosto

Kirjoittanut Sami Jansson 06.06.2018 10:11:07

Jammu-sedästä kerrotaan, että ventovieraat kostivat hänelle vankilassa sen mitä hän oli tehnyt.

Lynkkaus ja rikos ihmisyyttä vastaan

Kirjoittanut Tommi Lehtonen 06.06.2018 10:29:00

Hei Sami! Moraalinen närkästys kauheaa rikosta tai muuta vääryyttä kohtaan voi tosiaan olla kollektiivista. Syntyy lynkkausmieli ja kostajina voivat toimia täysin ventovieraat henkilöt. Joitakin kauheuksia, kuten kansanmurhia, pidetään rikoksina ihmisyyttä vastaan ja sellaiset kauheudet loukkaavat myös sivullisia. Toisaalta lynkkauksessa on kyse myös monista muista ja paljon alhaisemmista motiiveista kuin kollektiivisesta moraalisesta närkästyksestä - esimerkiksi kostonhalusta, verenhimosta ja väkivaltaisuudesta.

Anteeksi, vilpittömästi

Kirjoittanut Arto Isosaari 06.06.2018 13:20:26

Anteeksipyyntö ja anteeksianto, punaiset langat elämän kutimissa, voivat pukea jokaista. Erikseen tai yhdessä niiden voimavektorit suuntautuvat ulos ja sisään. Toiveesta ja tarpeesta, kuten Tommi listaat. Odotamme väärintekijältä katumusta. Myös lainsäätäjä ja tuomioistuin tehokkaan katumisen käsitteen myötä antavat armon käydä oikeudesta. Syyllisyyden tunnustaminen ja vilpitön katuminen voivat vaikuttaa rangaistukseen. Anteeksipyyntö on viimeinen mutta ei vähäisin lenkki siinä ketjussa mitä ihmisessä tällöin pitäisi tapahtua. Selkeästi ilmaista, että on tietoinen virheestään, myöntää ja tunnustaa tämä sekä osoittaa olevansa katuvainen.

Anteeksipyytämättömyys/-antamattomuus ja sen pohtiminen mitä kukin on "ansainnut" tai mikä on sille "ihan oikein" voivat tuottaa syliin kudelman, jonka langat on ihan itse sotkenut. Kuteen, joka ei pue eikä lämmitä ketään.

Tärkeää olisi ymmärtää se, minkä identtiset kaksoset ja tohtorit Ilkka ja Harri Virolainen ansiokkaasti tuovat esiin kirjassaan Anteeksianto - Tie rauhaan ja vapauteen, että anteeksianto on itselle aina toimiva ratkaisu, eikä se välttämättä edellytä anteeksipyyntöä keneltäkään eikä myöskään väärin tehneen kohtaamista.

Wittgensteinin mukaan sitä, mitä kadutaan, ajatellaan. Kun Wittgenstein lisäksi kysyy, mikä (sinua) kiinnostaa toisen katumuksessa, Descartesia mukaellen voisi vaikka vastata: anteeksi, siis olen.

Henkilökohtainen ja yhteisöllinen anteeksianto

Kirjoittanut Tommi Lehtonen 06.06.2018 13:44:04

Hei Arto! Käsittelet monipuolisessa kommentissasi muun muassa sitä, mitä anteeksianto voi edellyttää. Mainitset katumuksen ja anteeksipyynnön. Toisaalta toteat, että anteeksianto ei välttämättä edellytä anteeksipyyntöä eikä väärin tehneen kohtaamista. Anteeksianto on siis vahvasti henkilökohtainen asia. Joku voi kuitenkin ehdottaa, että kukaan yksilö ei voi antaa anteeksi rikosta ihmiskuntaa vastaan, ja voi olla vaikea ymmärtää, miten anteeksiantaja voisi olla sellainen hyvin laaja kollektiivi kuin ihmiskunta.

Yksi kaikkien vai (menköön) kaikki yhden puolesta

Kirjoittanut Arto Isosaari 06.06.2018 16:34:18

Tottahan toki Tommi, ihan henkilökohtaiselta tasoltakin ajateltuna rikos ihmiskuntaa vastaan on tietenkin tuomittavaa (tehokkaasta katumisesta huolimatta) ja Virolaisen veljeksistä välittämättä tekisi mieli sanoa: anteeksiantamatonta. Syyllisten tunnustamista, anteeksipyyntöjä ja muuta syntien sovitusta odotellessa on sentään edelleen hyvää aikaa jatkaa samaan malliin kuluttaen ympäristöä ja luontoa, jossa elämme. Joku myös ehkä pyytää sitäkin puolestamme toisilta ja koko ihmiskunnalta anteeksi, vaikka riittävää anteeksiantoa ei odotettavissa olisikaan.

Anteeksi että ajatus välillä karkaa

Kirjoittanut Tommi Lehtonen 06.06.2018 18:32:01

Tämä anteeksipyyntö ja -anto -teema on selvästikin rikas, koska siitä jo tämän lyhyen keskustelun pohjalta avautuu yhä uusia näkymiä. Hyvä Arto, että otat esille ympäristöongelmat ja niihin liittyvän vastuun! Vastuu ympäristöstä jakaantuu niin moneen osaa - periaatteessa kaikille ihmisille - ja vääryyksien kohde on puolestaan niin monitahoinen (nykyiset ihmiset, tulevat sukupolvet, elokehä kokonaisuudessaan), että anteeksipyyntö ja -anto tuntuvat liukenevan kuin suola mereen. Tämän vuoksi voisi olla luonteva ehdottaa, että anteeksipyytäminen ja -antaminen kuuluvat varsinaisesti vain yksilöiden välisiin suhteisiin. Kuitenkin myös kollektiivit, kuten valtiot, ovat pyytäneet anteeksi - ehkä sekä yksilöiltä (nyt ei tule esimerkkiä mieleen) että toisilta kollektiiveilta. Esimerkki jälkimmäisestä on Australian hallituksen anteeksipyyntö aboriginaaleilta. Myös johtaja voi yhteisönsä tai edustamansa organisaation puolesta pyytää anteeksi, kuten paavi teki pyytäessään anteeksi seksuaalisen hyväksikäytön uhreilta.

Kommentoi:

Tämä on Captcha-kuva (http://en.wikipedia.org/wiki/Captcha). Sen näyttämiseen tarvitaan graafinen selain.
Tämä on Captcha. Sinun täytyy syöttää kuvassa näkyvät merkit ottaen isot ja pienet kirjaimet huomioon.
*Pakollinen kenttä

Takaisin

Päivitetty 24.08.2018 - Verkkotoimitus
Login